nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Vuosi kun olin Milanossa viimeksi. Milano on hieno kaupunki. Kyllä sinne aina uudestaan tahtoo.
No, nyt olen Stadissa. Melkein sama.
No, nyt olen Stadissa. Melkein sama.
Milanoon olisi kyllä päästävä jollain aikataululla käymään. Yksi nykyisistä suosikkibändeistäni tulee juuri sieltä, heidän levy soi itseasiassa tässä taustalla samalla kun kirjoitan tätä viestiä.Vuosi kun olin Milanossa viimeksi. Milano on hieno kaupunki. Kyllä sinne aina uudestaan tahtoo.
No, nyt olen Stadissa. Melkein sama.
Milanoon olisi kyllä päästävä jollain aikataululla käymään. Yksi nykyisistä suosikkibändeistäni tulee juuri sieltä, heidän levy soi itseasiassa tässä taustalla samalla kun kirjoitan tätä viestiä.
Varmaankin samma här. Kotiutumispäivä on kovakoodattuna muistiin (5.3.1997), mutta vasta @SteelGate :n viestistä rupesin miettimään, että nyt on varmaan vuosipäivä. Santahamina - ehkä pitäisi joskus mennä kuokkimaan sinne valapäivänä. Ainoa kerta, kun siellä olen käynyt armeija-aikojen jälkeen, oli aika pian kotiutumisen jälkeen, kun käytiin moikkaamassa pidempää tuomiota lusineita joukkuekavereita.Melkein unohtui se, että 24 vuotta sitten astuin armeijan harmaisiin!
Koska en ole selvästikään vielä mainostanut tarpeeksi kuinka koukkuun olen jäänyt tämän bändin musiikkiin, niin nämä pari kuvaa kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa.Kerro nyt mikä se bändi on...
Kiitos trombille. Nykyinen halli on huomattavasti parempi kuin vanha rättihalli.Trombi tuhosi Limingan jäähallin 15 vuotta sitten. Pari vuotta myöhemmin avattiin uusi jäähalli (eli Liminka ei jäänyt hallitta).
Wiki kertoo, että jo välikisoissa 1906 Weckman oli kouluttanut paitsi itävaltalaista vastustajaansa selättämällä hänen kahdesti, mutta myös samaa kansallisuutta edustavaa mattotuomaria:112- vuotta sitten, vuonna 1908 Verner Weckman voitti ensimmäisenä suomalaisena olympiakultaa. Pasila, porilaisen marssi.
112- vuotta sitten, vuonna 1908 Verner Weckman voitti ensimmäisenä suomalaisena olympiakultaa. Pasila, porilaisen marssi.
Muistan tämän yhä erittäin hyvin, vaikka olin hyvin nuori silloin. Oltiin suvun kesämökillä ja lähtö tosiaan oli joskus keskellä yötä. Edellispäivänä oltiin noettu lasinpaloja, joiden läpi tuota ihmeteltiin. Hienoin hetki oli se, kun koko luonto hiljeni ympärillä auringon hiljalleen hävitessä. Ei noita kovin montaa osu yhden eliniän aikana kohdalle, ellei varta vasten lähde metsästämään ulkomailta.30 vuotta sitten näkyi täydellinen auringonpimennys (ainakin osassa Suomea). Itse olin perheeni kanssa jossain Iitissä soramontulla. Oli siellä jokunen muukin. Herätys oli "keskellä yötä" kun lähdettiin ajelemaan Iittiin päin... Pois tullessa syötiin sitten jossain aamupala äidin tekemistä eväistä. Olihan se kyllä sellainen "kerran elämässä"- juttu. Ja aika jännäkin kun aurinko vaan hävisi sinne varjoon ja luonto hiljeni... Kaikki hiljeni.