Bostonin touhut
Beantownin johtoportaan toimet jaksavat ihmetyttää meikäläistä. Pallo tuntuu olevan täydellisesti kateissa. 26-vuotiaan Franchise-sentterin treidaaminen halvalla on vain uusin käänne tässä merkillisessä jatkumossa. Johtoportaalla on jo ennestään pitkä historia välienpolttamisesta huippupelaajien kanssa ja sitten heidän kauppaamisestaan (Guerin, Allison...). Joukkueen rakentamisen kohdalla mättää kuitenkin pahasti. Luulisi, että pitkän työsulun aikana olisi hioutunut sopiva strategia joukkueen muodostamiseen, mutta siltä ei tällä hetkellä todellakaan näytä.
Tähän kesään tultaessa Bruinsilla oli vain vähän aiemmin solmittuja pelaajasopimuksia, joten he eivät juurikaan päässeet hyötymään 24% alennuksista. Tyhjästä rakennettaessa on mahdollisuudet lähteä monella tavalla, mm. jälleenrakennukseen tai tähdätä välittömään menestykseen. Strategiaksi johtoryhmä valitsi jälkimmäisen, hankkimalla runsaasti kokeneita pelaajia. Thorntonin ja Murrayn tueksi hankittiin 4,1 miljoonalla selkävaivoista kärsinyt Alexei Zhamnov. Kaksi alempaa hyökkääjäketjua kansoitettiin veteraaneilla, kuten Travis Greenillä, Tom Fitzgeraldilla, Dave Scatchardilla ja Shawn McEachrenillä. Täten AHL:ssä loistavasti pelanneelle Andy Hilbertille ei suotu paikkaa kokoonpanosta, ja lopulta hänet lempattiin Chicagoon.
GM Mike O'Connellin visio joukkueen kokoamisesta oli kuitenkin ristiriitainen. Samalla kun hyökkäyksestä luotiin kallis ja kokenut, laskettiin puolustuksessa nuorien kavereiden varaan. Kauden alkaessa puolustuksessa pelasi vakiorooleissa kolme tulokasta (Kevin Dallman, Andrew Alberts, Milan Jurcina). Epävarmuus näkyi, eikä Boston saanut haluamaansa alkua kaudelle. Brian Leetch kärsi loukkaantumisista. Ja lisäksi Nick Boyntonin ollessa pitkään sivussa sopimuserimielisyyksien vuoksi, pikkusummista (50 000-100 000$), oli alakerta varsin vaikeassa tilanteessa menestysodotusten takia. Mikäli nuoria puolustajia halutaan ajaa sisään, täytyy olla kärsivällisyyttä. Sitä johtoryhmältä ei löytynyt, sillä hehän olivat jo melkein kiinni palkkakatossa, ja hyökkääjäkalusto oli koostettu useista ikälopuista (Zhamnov, McEachren...). Puolustajien kehitys kun yleensä kestää kauemmin kuin hyökkääjillä, on väärin kasata suuria menestyspaineita nuoren pakiston harteille heti alusta lähtien.
Kun tappioputket kasaantuivat, päätti O'Connell tehdä muutoksia joukkueseen. Pitkän aikavälin sopimuksen kesällä tehnyt Dave Scatchard kaupattiin Phoenixiin, kun kautta oli kulunut yksi kuukausi. Tämmöinen ei anna hyvää kuvaa vastaisuudessa Bostonin sopimustarjousta harkitseville vapaille agenteille. Ja nyt joukkueen paras ja tärkein pelaaja, ja samalla koko organisaation kasvot, kaupattiin. Moisen ymmärtäisi hyvin, mikäli Thornton olisi suostunut vain yhden vuoden jatkosopimukseen, mutta hän tekikin peräti kolmen kauden kattavan sopimuksen. Vaihdossa tulleet pelaajat ovat ihan hyviä, mutta eivät mielestäni oikeuta vaihtoa yhteen liigan parhaimmista pelaajista.
Bostonin yleistilanne vaikuttaa jo todella sekavalta. Alkaa jo kovasti muistuttamaan Blackhawks-organisaation tunarointia, emämokailua, taktista kyvyttömyyttä ja linjattomuutta. Nuorille pakeille annetaan vastuuta, mutta hyökkäykseen hankitaan kallis, kokenut miehitys, jonka johdolla odotetaan menestystä. Siinä sivussa perseillään nuorten lupaavien pelaajien kohdalla (Andy Hilbert, Yan Stastny) ja ajetaan nämä ulos suunnitelmista. Sääliksi käy Bruins-faneja, ei voi muuta sanoa.