Siinä kohdassa on sitä jotain...

[Master Chief]

Tuli taannoin katottua youtubesta Fleetwood Macin live esitys Go your own way - biisistä ja tuli ihasteltua kitarasooloa siinä. Lindsay Buckingham laittoi kunnolla menemmään siinä.

Ja löytyihän se sieltä vielä: http://www.youtube.com/watch?v=qNM6IuA87eM

 

[Mapo]

Mulla yleensä jotain hyviä settejä sisältävät biisit nakkaa karvat pystyyn jo alusta, mutta yksi biisi jaksaa nostattaa vielä keskivaiheiltakin:

AC/DC, for those about to rock ja tykistö. Varsinkin livenä pelittää mahtavasti.

 

[Latexi]

Kerta tässä AC/DC linjoilla ollaan jo aikaisemmassa viestissä nii laitetaan nyt vielä pari samalta bändiltä:

Thunderstruckin alku on loistava. Yksi syy jo mennä Ilveksen pelejä katsomaan on joukkueen kentälle tulo tämän biisin aikana :)

Sitten vielä Big Gunin kertosäe on kovaa tavaraa.

 

[Korppi]

Fleetwood Mac: The Chain
Tuo John McVien basso-osuus jonka ympärille kappale aikoinaan väsättiin iskee kuin märkä sukka.

 

[Lorvi]

Gunnareiden welcome to the jungle alku saa yber sävärit meikäläisessä aikaan.
Myöskin metallican enter sandman on huikea.

Welcome to the junglen on aina pakko soida ennen omaa peliä, rituaali.

Edit: Ja onhan näitä muitakin spektaakkeleja, november rain, thunderstruck, paradise cityn kitara mätöt, GnR:n civil warin alku " my haaands are tied".

Mutta welcome to the jungle on kovin.

 

[Immortal]

Musikaalisia huippuhetkiä

Pistetään nyt vaikka 10 highlighttia tämän hetken fiiliksillä.

Accept:Princess of the dawn
- Bassolla soitettu melodiakulku koko kappaleen läpi. Varsinkin hitaat, odottavat hetket.

Manowar:Hail and kill
- Maailman paras kitarariffi kertosäkeessä

Impaled Nazarene-Total war Winter war
- Itsenäisyyspäivän kunniaksi sanottakoon tämä pätkä :"If they want a new war, this time we will kill em all. ANTAA TULLA TÄNNE VAAN, SUOMI FINLAND PERKELE"

Rammstein: Links-2-3-4
Alun marssiminen. On se vaan kaunista.

Accept: Metal heart
"Pekka ja susi"-soolo keskellä kappaletta. Ainoita sooloja, jotka eivät koskaan kyllästytä.

Slayer: Raining blood
Se hiljainen hetki, ennen kuin helvetin portit avataan ja kertsi lähtee kaikumaan. Varsinkin ne (veri)sadepisarat on über.

Sentenced: End of the road.
Kappaleen tunnelma. Täydellinen päätös bändin upealle uralle.

Manowar: Spirit horse of cherokee
Alun rumputausta toimii varsinkin livenä upeasti. Nuori Rhino jätti pysyvän jäljen yhtyeeseen lyhyellä visiitillään.

Näitähän riittäisi...

 

[Eddie]

Iron Maiden: Sign Of The Cross

Siinä lopussa on aivan upea melodinen riffikulku, joka naulaa kuuntelijan paikoilleen ja sanattomaksi.

Iron Maiden: For The Greater Good of God

Juurikin se kohta kun biisin nimeä ruvetaan kailottamaan. Jo aiemmin biisissä on kohta jota voisi luulla hienoksi kertsiksi, mutta sitten vielä päälle tulee tämä. Huikeaa...

ja monia muita biisejä monilta muilta artisteilta. Nämä nyt eniten mielessä olevat..

 

[Mielikuvitushahmo]

Queenin Who wants to live forever- biisissä kohta, joka lähtee Mayn kitaroinnin jälkeen:

"But touch my tears with your lips
Touch my world with your fingertips
And we can have forever
And we can love forever"

 

[Saikka]

Kristiina Braskin "Nyt mä meen" biisissä se vihellystaijokuvastaavavislaus-kohta. Siinä on sitä jotain....Ei noin paskaa kohtaa taida missään muussa kappaleessa olla. Ihan maagista.

 

[tutzba]

Tieston kipale Adagio for Strings, jossa puolen minuutin jälkeen lähtee tämä jousisoitinkohta. Siitä eteenpäin onkin niin kaunista, että ei sitä pysty kuvailemaan. Vetää aivan hiljaiseksi. Herranjumala mikä DJ.

Holland! Make some noise!

Ensi kesänä on kyllä pakko päästä kyseistä herraa johonkin katsomaan.

 

[Kaspo]

Mr. Bunglen Slowly Growing Deaf-biisin noin 6:20 kohdilla kuuluva oksennus(?)saundi.

Kokonaisuutena kappale on taytta huikeutta; alun herkka ja hidas intro, sirkushevituuttausta seka tietysti bunglegroovea vaikka kolmeen biisiin ammentaa!

 

[Mielikuvitushahmo]

Kristiina Braskin "Nyt mä meen" biisissä se vihellystaijokuvastaavavislaus-kohta. Siinä on sitä jotain....Ei noin paskaa kohtaa taida missään muussa kappaleessa olla. Ihan maagista.

Se minkä haluisin tietää on, että miks se yhtäkkiä alkaa hoilata täysin asiaan kuulumattomasti jostain perkeleen kauniista öistä, kuusta ja merestä. Kumma biisi :D

 

[Doaner]

AC/DC, for those about to rock ja tykistö. Varsinkin livenä pelittää mahtavasti.

+1

Toinen joka nopeasti tulee mieleen on Metallican the unforgiven kohdasta 3.45 eteenpäin. Rauhallisen osion jälkeen skittaa vingutetaan oikein isän kädestä. Siinä on soolo mun makuuni!

 

[Saikka]

Tieston kipale Adagio for Strings, jossa puolen minuutin jälkeen lähtee tämä jousisoitinkohta. Siitä eteenpäin onkin niin kaunista, että ei sitä pysty kuvailemaan. Vetää aivan hiljaiseksi. Herranjumala mikä DJ.

Holland! Make some noise!

On muuten aivan tajuttoman kova kipale. Ja tuo kohta...ihan oikeasti maaginen.

 

[Ruutiveijari]

Tieston kipale Adagio for Strings, jossa puolen minuutin jälkeen lähtee tämä jousisoitinkohta. Siitä eteenpäin onkin niin kaunista, että ei sitä pysty kuvailemaan. Vetää aivan hiljaiseksi. Herranjumala mikä DJ

Toki hyvin tehty, mutta kunnianhan tuosta pitää mennä Samuel Barberille, jonka sävellys Adagio for Strings vuodelta 1936 alunperin on. Ja oikea yhteys kuunnella se on Platoonia katsoessa ja se miehekäs kyynel silmässä.

 

[Uleåborgir]

Beatlesin Strawberry Fields Forever -kappaleen säe: I think er... no I mean er... Yes, but It's all wrong. That is I think I disagree.

Sanat ovat absurdiudessaan tahallisesti tai tahattomasti nerokkaat, mutta vielä enemmän iskee tässä kohdassa "sellofilli".

 

[Kourujärven Ponnistus]

On muuten aivan tajuttoman kova kipale. Ja tuo kohta...ihan oikeasti maaginen.

Ja täysi rip-off vieläkin maagisemmasta, Wililam Orbit - Barbers adagio for strings-viisusta, joka voittaa tuon Tiëston version 100-0.

 

[-OO-]

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Pitkä odotus

Vaikka tuon biisin on kuullut miljoona kertaa niin joka kerta kun Timo laulaa tuon kohdan, On suruista suurin, se kun joutuu lastaan hautaan saattamaan, niin ei mahda mitään että tulee kylmät väreet.

 

[Vintsukka]

Zen Cafén Tien päällä joka päivä ja viimeinen säkeistö tuo aina vilunväreet selkäpiihin. Koko biisi on upea veto ja kertoo hienosti tarinaa, mutta jostain syystä se viimeinen säkeistö ("risteys ja hajonnut auto" jne.) saa aina tunnekuohun aikaan. Tästä lyriikat.

Sekä Depeche Moden Sister of Nightissa että Rammsteinin Engelissä tulee keskellä biisiä nopeatempoisempi "jytäkohta", joka saa aina laittamaan soitinta kovemmalle ja iskee todella kovaa. Sister of Night ajassa 2:19 ja Engel ajassa 2:40.

 

[Knower]

Niitä biisejä ei ihan hirveästi ole, jotka aikaansaavat aidot kylmät väreet, mutta Soundgardenin "Fell On Black Days" on yksi ja siinä erityisesti kohta ennen viimeistä kertosäettä.

"So what you wanted to see good has made you blind
And what you wanted to be yours has made it mine
So dont you lock up something that you wanted to see fly
Hands are for shaking
No, not tying
No, not tying.."

--ja tässä lähtee Kim Thayililta loistava kitaravingutus, joka toimii joka kerta--

http://youtube.com/watch?v=yYjCSpHDdmg

Videohan on helvetin tyylikäs ja livenä studiossa vedetty, mutta levyversiolla tuo kohta on vielä kovempi. On muuten edelleen yksi niitä oman elämäni Soundtrack-biisejä, aina vaan yhtä kova biisi.

 

[Hejony]

Kaksi on ylitse muiden.

Johnny Cashin versio Hurtista. Raihnainen Johnny pianon ääressä, väliin vilahtelee pätkiä nuoruudesta, biisi kiihtyy.

What have I become?
My sweetest friend
Everyone I know
Goes away in the end
And you could have it all
My empire of dirt

I will let you down
I will make you hurt

Tuo vetää aina ihan täysin sanattomaksi ja hartaaksi.

Toinen on Sigur Rosin Glósóli kokonaisuudessaan. Tässä on biisi, jonka sanoja, Morgan Freemanin Red-roolihahmoa lainaten, en edes halua tietää. Ei se niiden avulla voi kauniimmaksi tulla.

Glósóli on kappale joka saa uskomaan ihmeisiin ja maailman hyvyyteen. Youtubessa onkin hyvä kommentti "This song is beautiful and reminds me that there is still colour in a world of grey. I can't help but feel great inside every time I hear it."

Olen kyllä enemmän kuin hämmästynyt kun kävin topicin läpi eikä kumpaakaan täältä löytynyt.

 

[finnjewel]

Pop-musiikin hienoimmat tauot ovat Cockney Rebelin iskelmässä "Make Me Smile".

Roy Orbisonin You Got It-laulussa on erittäin vetova sävelkulku.

Claptonin soolo "Laylan" alkuperäisessä versiossa (Derek and the Dominoes).

"Skunk" Baxterin kitarasoolo kappaleessa "Midnight Cruiser" (Steely Dan)

Soundit Midnight Oilin (valitettavasti nykyään melko puhkisoitetussa) "Beds are Burning-hitissä".

ja minun ja monen muun suhtautumisen rockiin muuttanut "Speed King" á la Deep Purple. Siitä kyllä kylmät väreet edelleen tulee pintaan.

 

[eleven]

Queenin Who wants to live forever- biisissä kohta, joka lähtee Mayn kitaroinnin jälkeen:

"But touch my tears with your lips
Touch my world with your fingertips
And we can have forever
And we can love forever"

Aivan loistava valinta! Tuossa kohtaa hiipii aina kylmät selkäpiissä.

Ensimmäinen mikä itselle tuli mieleen on Pink Floydin Moneyssa kohta, jossa kitarasoolo alkaa. Keikkuva 7/4 rytmi muuttuu hetkessä perinteiseen rockin 4/4:ään ja Gilmourin soolo räjäyttää tajunnan. Musiikillinen orgasmi.

 

[Rinksu]

Deep Purple:Sometimes i feel like screaming. Ja alun akustinen pätkä pitkin biisiä toistuvasta teemasta. Vetää meikäläisen hiljaiseksi.

Metallica:Master of Puppets. Soolon aloittava kaunis pätkä. Teki aikoja sitten valtavan vaikutuksen. Ja tekee saman nykyäänkin.

Porcupine Tree:Anesthetize.Biisin kakkososio kokonaisuudessaan, huimaa menoa.

Manowarin Master of the windin kertosäe.

Vain muutaman dollarin tähden-elokuvasta se taskukelloteema.

Dream Theater:Constant Motion. Ja biisistä Portnoyn tajuton rumpalointi soolon alussa.

Pink Floyd:Pulselta High Hopesin lopun soolo.

Iron Maiden:Powerslaven soolo.

 

[Knower]

Johnny Cashin versio Hurtista. Raihnainen Johnny pianon ääressä, väliin vilahtelee pätkiä nuoruudesta, biisi kiihtyy.

No tämä on itse asiassa toinen, joka tuo kylmät väreet. Unohtui...