Ei kukaan ole vakavissaa ajatellut Liivikin pelaavan kiekollisessa roolissa menestystä tavoittelevassa joukkueessa. Liivk on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu pelaajalle, jolta ei löydy pelikäsitystä.
Sanotaan näin, että kolmosketjussa sentterinä voisi pelata, jos pelaisi sillä tasolla mitä mestaruuskaudella. Varsinaisesti kiekollisessa roolissa ei menestyisi. Laitahyökkääjänä voisi mennä energiapelaajana ylemmässäkin ketjussa. Mestaruuskaudella Liivik pelasi omien rajojensa puitteissa jopa loistavaa sentteripeliä. HIFK:n pelitapa tuotti tilanteita, jossa peliä pelattiin paljon keskustan kautta. Liivik pystyi vahvana pelaajana paineenkin alla pelaamaan kiekko omille. Hän ymmärsi sen, että hänen ketjunsa rooli on pelata kiekkoa syvään. Liivikin ketju pelasi rintamana vain silloin, kun siihen oli selkeä paikka, kuten kiekon riiston jälkeen. Organisoitua viisikoa vastaan pelattiin pääsääntöisesti päädyn kautta.
Nyt toista kautta Liivik on mennyt pelillisesti alamäkeä. Osittain voi olla, että keskittyminen menee vääriin asioihin, mutta suurimpana syynä pidän pelitavan puiutteita. Nämä taitotasoltaan ja peliälyltään vajaat kaverit tarvitsevat avukseen rautalankajääkiekkoa, jossa on selkeät toimintamallit mitä missäkin tilanteessa tehdään. Nyt HIFK:n pelaaminen etenee liian paljon sattuman kautta, jolloin tilanteet eivät ole opeteltuja, vaan pitäis vetää selkärangasta. Ainahan sattumanvaraisia tilanteita tulee, mutta niiden määrään osaava valmennus pystyy vaikuttamaan.
Sinänsä surkea tilanne, että näitä selkärankapelaajia, jotka pelaavat valmennuksesta huolimatta huikeaa jääkiekkoa, ei HIFK:ssa ole pelaajaprofiililtaan, kuin oikeastaan Markus Granlund. Yleensä kärkipelaajissa on näitä HIFK:tasoisessa joukkueessa ollut aina, vaikka on Pentti Matikaista ja Frank Mobergia ollut joukkueen rakentajina: Jan Calou, Marek Zidlicky, Jaroslav Bednar, Mikael Granlund, Tuomo Ruutu, Tony Salmelainen, Ryan Vesce. Näille herroille oli ihan sama kuka valmensi, mikä oli pelitapa ja kenen kanssajoutui pelaamaan. Tulosta tuli. Ismo Lehkosenkin aikana oli ykkösketjulla se taktiikka, että Bednar haki kiekon oman maalin takaa ja sitten katsottiin mitä se tekee.