Ensimmäisen lauseesi allekirjoitan täysin. Seuraavat neljä lausettasi ovat valitettavasti täyttä soopaa.Keskustelu siitä, että pakkien ja hyökkääjien roolit hälvenisivät jääkiekossa, käytiin 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun aikana. Käytännön toimiin tämä varsin teoreettinen pohdiskelu ei tuolloin johtanut. Ajatus siitä, että nopeatempoisessa jääkiekossa viisi pelaajaa reagoisi aina tilanteen mukaan ja täyttäisi aina tarpeelliseksi katsomansa pelipaikan (pakki, sentteri, laituri), oli utopiaa.
Todellisuudessa kyse ei ollut mistään teoreettisesta pohdiskelusta, joka ei olisi johtanut käytännön toimiin. Eikä se mitään soopaa ollut, sillä siinä tapauksessa Summasen edelleen kehittämä tapa pelata jääkiekkoa on soopaa. Pidin Summasen pelityylissä juuri siitä, että hän hämärsi puolustamisen ja hyökkäämisen. Raatohan lähti siitä, että puolustaminen on myös hyökkäämistä, mutta toisin keinoin. Ja kun puolustamista ja hyökkäämistä ei nähdä erillisinä, vaan toisiinsa nivoutuneina ja toisistaan riippuvaisina, pelaajien roolit todella muuttuvat jossain määrin. Missä määrin näin tapahtuu, se riippuu valmentajasta, mutta tulevaisuudessa suunta lienee tämä. Tuskin roolit (puolustaja, hyökkääjä) poistuvat, mutta siitähän ei ollut kysymys.
Summanen analysoi tätä pelitapaa myös kirjassaan huomattavasti perusteellisemmin kuin monia muita asioista ja päätyy mm. seuraavaan toteamukseen:
"Sekoitimme viisikoissa puolustajien ja hyökkääjien rooleja niin, että voitiin jo puhua täysin pelipaikattoman pelitavan esiasteesta."
Summasen mukaan tehokas viisikkopeli johtaa parhaisiin tuloksiin. Sitä Summanen toteutti myös pelaajien perinteisten roolien hämärtämisellä.
Tätä asiaa voi tarkastella myös toisella tavalla kuin Summanen. On aivan selvä, että esimerkiksi Jalonen ja Aravirta käyttävät puolustajia tukemassa hyökkäyksiä huomattavasti enemmän kuin monet muut valmentajat ja puolustajien (eräiden heistä) rooli on enemmän - jopa todella enemmän - hyökkäyksiä tukeva kuin joidenkin toisten valmentajien peluutuksessa. Tämä kuuluu heidän pelikirjaansa. Samoin Shedden käyttää Jokereissa hyökkääjiä puolustajina kun Jokerit pelaa Pittsburgh -tyyliin ylivoimaa viidellä hyökkääjällä. Sentterin ja laiturin rooli vaihtelee perinteisestä myös Jokereissa akselilla Santala-Leino siitä riippuen, hyökätäänkö vai puolustetaanko. Zidlicky on tunnettu puolustaja, joka ei ensimmäisen NHL-vuotensa aikana puolustanut kertaakaan. Häntä ei edes otettu kentälle tasaviisikoin tai alivoimalla. Ylivoimalla hän hyökkäsi sitten koko ylivoiman ajan ilman käväisemistäkään vaihdossa. Esimerkkejä löytyy paljon.
Kyllä se vaan niin menee, että enää ei pelata siten, että on olemassa puolustaja joka puolustaa ja hyökkääjä joka hyökkää, vaan roolit ovat muuttuneet paljon ja muuttuvat edelleen. Hyökkääjien ja puolustajien ero on hämärtynyt ja hämärtyy jatkossa enemmän. Samalle se merkitsee todennäköisesti nykyistäkin voimakkaampaa erikoistumista tyyliin hyökkäävä puolustaja tai puolustava sentteri.