Täytyy sanoa, että tuo Jhagin kirjoitus oli hyvin ajatuksiaherättävä. Itse aloin miettimään koko tätä Suomen valtiosääntöä ja päädyin itse asiassa siihen, että siellä on tuo parlamentarismi viety turhan pitkälle.
He, jotka olivat historian ja yhteiskuntaopin tunneilla hereillä, muistanevat herra Montesquieun ja hänen vallan kolmijako-oppinsa: on lainsäädäntö- (sisältäen budjettivallan), toimeenpano- ja tuomiovalta, jotka on pidettävä mahdollisimman erillään. Mitä vanhemmaksi tässä on tullut, sitä enemmän tuossa mielestäni on järkeä.
Suomen valtiosäännön ongelmat juontuvat meikäläisen näkökulmasta juuri kolmijako-periaatteen rikkomisesta, hallituksemme nimittäin käytännössä vastaa sekä toimeenpano-, että lainsäädäntövallasta. Kuten tunnettua, ministerit ovat yleensä kansanedustajia ja puoluejohtajia, joten heillä on eduskuntaryhmänsä takataskussaan. Tämän lisäksi hallitus ja virkamiehistö vieläpä tunkeutuvat toistuvasti ja laajasti tuomiovallan puolelle. Tämä kaikki johtaa nyt näkyvillä olevaan tilanteeseen, jossa hallitus on käytännössä sekä säätää lakeja mieleisekseen, että myös toteuttaakin niitä.
Mitä haittaa tästä sitten seuraa? Eikö ole hienoa kun Suomessa voidaan saada asioita nopeasti läpi kun melkein mille tahansa asialle riittää saada vain hallituksen siunaus? Ongelmia on mielestäni useitakin, otan nyt tässä esille vain pari mielestäni tärkeintä. Ensinnäkin ongelmana on eturistiriita, siis ajatellaanpa vain kaikkea mitä hallitus itse asiassa tekee: samat herrat ja rouvat johtavat ministeriöidensä päivittäistä toimintaa ja tekevät laki- sekä budjetti"ehdotuksia" koskien omia hallinnonalojaan! Toinen ongelma seuraa edellisestä; ministereillä on niin paljon erilaisia vastuualueita ja tehtäväkenttiä, että heidän fokuksensa katoaminen on suorastaan vääjäämätöntä (varsinkin kun he itse pääsevät kollektiivisesti määrittelemään omia tavoitteitaan). Kolmas ongelma itse asiassa osoittaa edellisten ongelmien todellisuuden: nyt kun Suomessa ei ole toimintakykyistä hallitusta, koko valtiovalta on vaarallisessa mitassa halvaannuksen vallassa.
Sitten mennäänkin jo fantasian puolelle, eli että mitä ihmettä herra Kampeaja sitten muuttaisi valtiosäännössä? Ensinnäkin, lakkauttaisin pääministerin viran. Ei Suomen kokoinen täivaltio tarvitse sekä presidenttiä että pääministeriä jos yli 300 miljoonan asukkaan Yhdysvallatkin pärjää ilman. Toisekseen, tästä lähtien presidentti nimittäisi ministerit, jotka vastaavat ainoastaan ministeriöidensä toiminnasta eduskunnan säätämien lakien ja budjettien puitteissa (siis he eivät enää tee lakiehdotuksia). Kolmanneksi, eduskunta siis muotoilee lait ja kaikkien ministeriöiden budjetit itsenäisesti (kenties presidentin tulisi voida tehdä ehdotuksia). Neljänneksi, presidentin valtakausi neljään vuoteen, presidentinvaalit aina kahden vuoden päästä eduskuntavaaleista (siis esimerkiksi eduskuntavaalit 2011, presidentinvaalit 2013 jne.).
Tuskin kovinkaan moni tälle lämpenee, mutta mitäpä siitä, keskustelupalstahan tämä vain on.
