kovalev kirjoitti:
Täytyypä myös hankkia tuo dvd.
Ilman muuta pakko-ostos. Tarkemmat DVD:hen sisältöön liittyvät tiedot löytyvät
tuolta.
kovalev kirjoitti:
Kuinkas nuo Jarvan vedot lavalla potkivat?
Erittäin hyvin.
Taneli tuo laulullaan Oulun keikkoihin erilaisuutta, suoraviivaista poljentoa. Jarva, joka on myöhemmin muun muassa vaikuttanut Black League -yhtyeessä, puhkaisi varsinkin pikkutyttöjen aistit Northern Lights -biisissä. Vanhempien biisien tempo oli omalaatuinen ja suoraviivaisempi - varsinkin Jarvan säestäessä. Ilman muuta erikoinen, mutta sitäkin mielenkiintoisempi yllätys Sentencedin viimeisempiin keikkoihin.
kovalev kirjoitti:
Onko pojilla oikeasti hauskaa lavalla?
Kyllä.
Jätkät olivat treenanneet vanhempia biisejä Jarvan kanssa, koska uusvanhan laulajan sisääntulo vie kuitenkin oman aikansa. Biisit menivät harjoittelusta johtuen ihan nappiin. Muutenkin vanhempia kappaleita höylättiin treenikämpillä entistä kovemmin ja tiukemmin, koska ne ovat hankalampia soittaa - uskokaa tai älkää.
kovalev kirjoitti:
"Amok" oli aikoinaan todellinen tienraivaaja yhdessä Amorphiksen "Talesin" kanssa. Harva taitaa ymmärtää, kuinka paljon nuo kaksi levyä vaikuttivat tähän Suomen hevibuumiin mikä on nyt ollut viimeiset 7, 8 vuotta valloillaan.
Näin on.
90-luvun alun heviscene oli juuri tuota Sentencedin Shadows of the Pastin ja North from Heren kaltaista suoraviivaista heavyä. Vasta Amokin - sekä heti perään ilmestyneen Love & Death -EP:n - ilmestymisen aikoihin 1995 alkoi Suomen virallinen heviscene herätä haudoistaan suuremman yleisön tietoisuuteen. Nyt nähdään tulos; vähänkin melodista heavyrockia edustavat kellaribändit nousevat helposti levy-yhtiöden palkkalistoille. Heidät huomioidaan paremmin.
Mielenkiintoinen yksityiskohta kertoo myös sellaista, että Taneli Jarvan lähdettyä oululaisbändistä, muuan Ville Valo oli kysellyt mahdollisuutta paikata "
Tane". No, Valon potentiaalia ei vielä silloin huomattu - vasta vuoden päästä HIMin julkaistua Greatest Lovesongs vol. 666:n. Ville Valo ei Sentencediin silloin sopinut, johtuen osin maantieteellisistä kuvioista.
Harmi sikäli, että kyse oli musikaalisesta lahjakkuudesta joka etsi bändiä.
Sentencedin sittemmin melodisempaan suuntaan kohti eksoottisempia elämyksiä vei sitten toinen Ville, Laihiala, paikallisesta Breed-yhtyeestä. Hän löytyi oululaisen baarin tistiltä, kuten muutenkin Sentencedin imagoon kuuluu. Laihialalla oli tasan kaksi viikkoa harjoitella Down-levyn sanat ja saada homma pyörimään, koska kiertue painoi päälle. Kova jätkä, klaarasi homman helvetin hyvin.
Huoh. Väkisinkin pukkaa palaa kurkkuun.