Elokuussa tuli aika reippaastikin haukuttua tuota Tuskan keikkaa, mutta nyt pitää sitten vastaavasti kehua, kun on aihetta.
Tällä kertaa oli helvetin kova keikka Tavastialla. Kyllä se jo aika ison eron tekee, että pääsee pois siitä festariympäristöstä omalle klubikeikalleen, saa sen puoli tuntia lisää soittoaikaa (tosin pidempäänkin kuin 1½ tuntia olisi kyllä voinut soittaa) ja voi näin ollen soittaa muutakin materiaalia kuin vikalta levyltä. Ja Villen välispiikkejäkään ei tarvinnut paljoa kestää!
Oli kyllä aika liikuttunut ja täydellisen yllättynyt olo kun encoren alkuun yhtäkkiä Villen tilalle takahuoneesta lavalle tulikin vaaleahiuksinen mies, joka alkoi murahdella Nepenthen sanoja. Vittu, Jarwa! Aivan loistavaa. Oli muutenkin aika tiukka encore-setti: Nepenthe Jarwan kera, The Trooper, Noose ja lopuksi haikea End of the Road. Kun settilista muutenkin oli paljon mukavampi ja monipuolisempi kuin noilla festarikeikoilla (mm. sellaisia nykyään vähemmän soitettuja ja uutta materiaalia astetta rankempia biisejä kuin Sun Won't Shine, Farewell ja Dead Moon Rising oli todella mukava kuulla), niin kyllä maistui hyvältä. Mielestäni nimenomaan nuo vähän vanhemmat biisit kannattelivat settiä ja kun niitä tuli tällä kertaa useampia, oli kokemuskin miellyttävämpi. Uudempi materiaali ei edelleenkään oikein kolahda. Ihan ok, mutta jotain puuttuu, ja livevedot monista uusista biiseistä ovat jotenkin vähän pliisuhkoja.
Jos Oulussa vetävät tosiaan jopa 3-tuntisenkin keikan, settilista olisi varmasti minulle todella mieluinen, sillä mukaan mahtuu varmasti paljonkin vanhempaakin materiaalia silloin. Oikein rupesi eilisillan jälkeen tehdä mieli nähdä bändi vielä kerran ja nimenomaan tuo erikoispitkä keikka, mutta hyvä näinkin. Todella hyvä maku suuhun jäi loppujen lopuksi tästä kaikesta ja hieno (ja oikea-aikainenkin mielestäni) päätös uralle! Tuskan jälkeen lähinnä vitutti, mutta nyt bändi osoitti suuruutensa. Kiitos!