Sentenced - hautajaiset, Club Teatria, Oulu 1.10.2005
Huoh. Vaikea on lähteä analysoimaan keikkaa, kun olo on tyhjä ja mitään ei ole kädessä kuin kuollut, hieno ja Suomi-heavyn suunnannäyttäjänä toiminut bändi. Yritetään kuitenkin jotakin. Koko keikkaa ei voi muistaa ja muut sitä täydentäkööt... Kaiken kaikkiaan Sentenced osoitti olevansa - jälleen kerran - todella kova livebändi, vaikka tämä toki oli tiedossa. Nyt se on ohi. Lepää rauhassa Sentenced!
Täysi tupa oli todistamassa Sentencedin viimeisintä lähtöä joku enemmän mustassa ja joku enemmän kännissä. Yhtä kaikki. Ihmiset, jotka olivat haalautuneet Club Teatrian synkkään - ja todellakin surulliseen - viimeiseen vetoon olivat todella mukana bändin edesottamuksissa täydellä teholla. Kaikesta kävi ilmi, että nyt on kyseessä oululainen yhtye, joka jäädään kaipaamaan täydestä sydämestä. Myöskin jätkistä tämän näki, sillä niin liikuttuneita lavalla oltiin porukan laulaessa biisien sanoja.
Itse raahauduin - valkoisen kauluspaidan, mustan kravaatin, mustien housujen ja tietysti; Routasydän-piponi kanssa - pikkaisen ennen H-hetkeä lavan eteen, itse asiassa vasta neljännelle riville. Ajattelin, että perhana, eikö tämän edemmäs pääse. Ei päässyt - moneen biisiin, koska populaa oli niin älyttömästi, sekä ulkomailta, että kotimaasta.
Sentenced aloitti soittamisen klo23 korvilla, jolloin ruumis ja arkku kannettiin poikien toimesta lavalle. Todella liikuttava hetki tämäkin. Setti lähti hienosti liikenteeseen periaatteessa biisillä
"May Today Become the Day", joka räjäytti ihmismassan aivan järkyttävään hyppelyyn ja moshaukseen... Pikkuhiljaa alkoi oma paikkakin kouliintua edestä - itseasiassa ihan ensimmäiseltä riviltä asti - kitaristi Lopakan ja solisti Laihialan välikorvilta. Setti jatkui hienoilla livevedoilla
"Neverlastingillä" ja muistaakseni
"Bleedillä", joka räjäytti viimeistään viimeisetkin unessaolevat mukaan. Tähän perään kappaleet
"The Rain Comes Falling Down",
"Broken" ja
"Ever-Frost" näyttivät, että pojat näyttävät viimeisimmillekin epäilijöilleen hauista toden teolla. Helvetin hienot aloitusbiisit, joista saatiin fiilikset nousemaan seuraavaksi 2½ keikan ajaksi. Kyseessä oli siis noinkin pitkä keikka, joka todellakin vaatii hyvää kuntoa niin soittajilta kuin faneiltakin. Kuuma oli kuin saunassa ja löysemmät tippuivatkin taaemmas keikan mentyä eteenpäin hyvää vauhtia, ts. kohti breikin jälkeistä - sekä screeniltä tulevaa, n. 10min. pituista videontynkää jätkien arkun ostosta, mutta eritoten - Taneli Jarvan esiintymistä lavalla. Vanhemmat biisit esitettiin hienolla intensiteetillä ja biiseistä näki, että niitä oli harjoiteltu paljon. Vaikeusaste oli huikea! Kyseessä olevat värssyt olivat ehkä ja muistaakseni (?)
"Northern Lights",
"Desert by Night" ja
"My Sky Is Darker Than Thine". Jarva otti yleisön vakuuttavalla tyylillään ja teki hyvin selväksi sen, miksi hän arvostaa Sentencediä niinkin paljon omassa sydämessään. Tatuoinnitkin kertonevat sen... Tämän jälkeen jatkettiin kohti lopun alkua Laihialan ottaessa vetojuhdan ohjat itselleen;
"No One Theren" lumisade oli hieno! Sen lisäksi uudemmat biisit kolahtivat ja viimeistään
"End of the Roadin" lähtiessä yleisö tiesi bändin ajan koittaneen - ja se myös näkyi. Surunsekaisia tunteita ympäri lavan edustaa oli signaali siitä, että Sentenced jättää isot saappaat täytettäväksi jollekin. Tai eihän niitä pysty kukaan täyttämään...
Liikuttuneita bändin jäseniä, ihmisiä... Siinäpä viimeisen puolituntisen antia, sillä en oikeenkaan muista siitä enempää. Ei johtunut humalastani - koska sitä ei ollut - vaan siitä, että mieliala oli flashbackkeinä historiassa lähtien aina Muhoksen harkkakellarin soitinsessioissa vuonna "ysikyt" ja jotain. Heh ja nyyh, mahtavaa! Upeaa, perkele!
Kiitos Sentenced kaikista näistä 16 vuodesta, jonka aikana olen kasvanut ihmisenä niin musiikillisesti, kuin muutenkin. Tämä aika antoi paljon elämässäni ja jättää merkin sydämeeni Teijän olemassaolostanne. Kiitos ikuisesti!!
R.I.P. Sentenced
Settilista 2½ tunnin vaiheilta oli suurinpiirtein tämä (biisit missä sattuu järjestyksessä ja jotakin saattaa uupuakin):
Koodi:
[B]Where Waters Fall Frozen
May Today Become the Day
Neverlasting
Bleed
The Rain Comes Falling Down
Broken
Ever-Frost
Sun Won`t Shine
Aika Multaa Muistot [Everything Is Nothing]
Dead Moon Rising
Despair-Ridden Hearts
Cross My Heart And Hope to Die
No One There
The Suicider/Excuse Me While I Kill Myself
Brief Is The Light
---------
The War Ain't Over!
Northern Lights
Dance on the Graves
Nepenthe
The Way I Wanna Go
---------
[size=3][I]Encore[/I][/size]
Farewell
Drown Together
Noose
Vengeance Is Mine
End of the Road
Mourn [size=1][B][I](outro)[/I][/B][/B][/size]
Sanottavaa ei enää paljoakaan ole. Se on siinä. Surettaa, ahdistaa... Kiitos vielä kerran!!
R.I.P. Sentenced
Loppuun vielä Kalevan juttu Sentencedistä:
Kaleva-lehti kirjoitti:
Lopettamisesta kertoneessa tiedotteessa vakuutettiin myös, ettei Sentencedin paluuta tulla näkemään.
"En lähtisi hetkeäkään epäilemään", sanoo Jone Nikula, Suomalaisen metallimusiikin historian, Rauta-ajan, kirjoittaja, joka nyttemmin tunnetaan parhaiten Idols-kilpailun tuomaristosta.
Nikula soitti metallia helsinkiläisessä Radio Cityssä ja rock-klubeilla jo samoihin aikoihin, kun Sentenced 1990-luvun puolivälissä aloitteli kansainvälistä uraansa. Varma merkki nosteesta oli, kun tytöt alkoivat pyytää dj:ltä Sentencediä. Bisnestä Nightwishin edellä
Sentenced kehittyi 16 vuodessa nuorten poikien tyyliuskollisesta death metal -bändistä tyylisuuntien rajat ylittäneeksi kansainväliseksi menestyjäksi, jonka levy saattoi Suomessakin nousta listaykköseksi. Samalla se oli mukana suomalaisen rock-kulttuurin ja myös -bisneksen muutoksessa.
Nikula pitää bändiä uranuurtajana. Rauta-aikaa tehdessä kävi ilmi, että juuri Sentenced oli vakuuttanut Spinefarm-levy-yhtiön pomon Riku Pääkkösen siitä, että metallimusiikilla saattoi tehdä bisnestä. Nuorukaisten bändi oli niin hyvä.
Sentenced oli yhdessä helsinkiläisen Amorphiksen kanssa avaamassa tietä, jonka myötä suomalaisesta metallista kasvoi vientituote. Molempien metalli onnistui olemaan yhtä aikaa melodista ja viiltävän tylyä. Se oli Nikulan mukaan uutta ja radikaalia.
"Göteborgin trendipellet seurasivat perässä", Nikula tuhahtaa. Ruotsalaisten voimin melodisesta death metallista tuli hallitseva tyylisuunta. Nikula kuulee Sentencedin rockin suuntaan jo kurotelleessa vuoden 1995 Amok-levyssä paljon yhteistä myös HIM:n musiikin lähtökohtiin.
Koko juttu
täällä.