Selvinpäin ollaan, ja ihan asiallisestikin ainakin toistaiseksi. Ei kai sitä töissä viittis hirveessä pierussa ollakaan - tai kyllä mä viittisin, mutta pomo ei tykkäis.
Mistä tulikin mieleen tällainen selviytymistaktiikka silloin kun ei huvittais olla selvinpäin eikä asiallisesti. Eli siis työpaikan "bileet" tai joku muu fucking team building. Kyllä mä työkavereita näen ihan tarpeeks viikon aikana, eikä todellakaan kiinnosta vapaa-aikaakin viettää saman porukan kanssa. Eli siis, joka kerta kun on joku tällainen pakollinen tapahtuma, vedän ihan armottomat jurrit. Tuppaan olemaan humalassa aika rauhallinen ja sillä tavalla hienostuneesti vittuileva kaveri. Mies hiljenee, mutta välillä sieltä usvasta jotain ymmärryksen poikasta löytyy ja saan lauottua jotain ei niin asiallista. Mutta se menee sen piikkiin että "taas se ulkomaan hörhö sekoaa". Hyvin tuntuu toimivan, ja nykyään ei edes kaikkiin tilaisuuksiin tarvitse mennä.
Duunit tulee kuitenkin hoidettua ihan selvinpäin ja yleensä asiallisestikin, tosin Kiinan ihmeille tulee välillä vittuiltua, mutta eihän ne sitä edes tajua.