25 vuotta on melkoinen aika.
Onhan se melkoinen aika ja tuona aikana olen seurannut paljon etenkin Leijonien ja HPK:n edesottamuksia ja fanittanut niitä. Toki seurannut myös muidenkin joukkueiden pelejä. Mutta lähinnä nyt Leijonat ja HPK ovat olleet lähellä sydäntäni.
Mutta tuona aikana on just sitten näiden joukkueiden fanittajana vuosien varrelle mahtunut paljon etenkin niitä pahojakin takaiskuja ja katkeraa kalkkia on saanut niellä paljon. Tappion karvas maku on tullut sangen tutuksi.
Ja varsinkin nämä isot voitot ovat olleet harvinaisia ja niiden välillä on aina ollut useampi vuosi. 1995 Suomi voitti ensimmäisen kultansa jääkiekossa, peräti 11 vuotta myöhemmin HPK voitti ensimmäisen kultansa jääkiekossa, sitten meni viisi vuotta kun Suomi voitti toistamiseen kultaa ja nyt vuonna 2019 HPK voitti toisen kerran Suomen mestaruuden. Ei näitä isoja voittoja varsinkaan ole kovin montaa kertaa päässyt juhlimaan ja siksikin nämä maistuvat aina niin makealta.
Onhan tuo alkoholi taas täällä ollut tapetilla paljon ja pyörinyt mielessä. Ensin tuli sellainen fiilis että apua jäänkö jostain paitsi jos HPK voittaa kultaa ja en voikaan tällä kertaa sitä viinaa ottaa, mutta tosiaan niin en tiedä olisiko juhlimiseni ollut jotenkin erilaisempaa ja riemu isompaa. Olisiko ilo enää täällä suurempaa voinut olla?
Kyllähän alkoholi minullakin kuului juhlimiseen olennaisena osana keväällä 2011 kun Suomi voitti kultaa. Olin silloin yövuorossa töissä kun Suomi pelasi sen finaaliottelun, näin kyllä töissä pelin kokonaan ja heti aamulla töistä päästyäni oli vedettävä ensimmäiset kännit. Siitä sitten pari seuraavaa päivää tuli vietettyä hyvin humaltuneessa tilassa.
Nyt tänä keväänä en juonut alkoholia tipan tippaa ja siksikin nämä kevään 2011 ja kevään 2019 juhlat erosivat paljon toisistaan, mutta missä tuo alkoholin juomattomuus sitten näkyi? En tiedä missä se näkyi? Osasin ottaa ilon irti ilman viinaakin. Päinvastoin, ehkä ryyppäämättömyys näkyi vain hyvänä asiana. Ei tullut krapulaa, ei mennyt niin paljoa rahaa juhlimiseen ja ei tullut morkkista kun ei koheltanut alkoholin takia ja järki pysyi koko ajan juhlimisessa mukana.
Näitä on aina mielenkiintoista minun tarkkailla että miten osaan elää ilman alkoholia ja tällaiset juhlat ovat koetinkiviä kun kyllähän se alkoholin juominen kuuluu isona osana varsin usein suomalaiseen juhlimiskulttuuriin ja varsinkin lauantaina täällä Hämeenlinnassakin oli torilla paljon humaltuneita ihmisiä. Mutta ei tullut fiilistä että olisin kateellinen heille, kun he voivat ryypätä. En tuomitsekaan todellakaan heitä, mutta minun juhlaan alkoholi ei tänä keväänä kuulunut.