Tapa jolla hän suhtautuu altavastaajana hommaansa hoitavaan Iranin joukkueeseen on hivenen paradoksaalinen. Onhan Nurmelalla maajoukkueesta asti kokemusta tämän pelitavan soveltamisesta käytännössä, kun vastassa on ennakolta ylivoimainen joukkue. Ei se varmaan silloin tuntunut Nurmelasta antijalkapallolta, jolla ei saisi voittaa.
Muuten Nurmelan uho ja ylimieliseltä vaikuttava ote ei pahemmin häiritse (tuommoinenhan se on aina ja joka paikassa:), mutta em. paskanjauhanta oli käsittämätöntä - eikä todellakaan sitä, mitä jotain itse nähneeltä ja saavuttaneeltakin käytännön pelimieheltä odottaisi. Onneksi Pasanen paalutti homman taas raiteilleen.
Suomeksi: mitä v-ttua Iranin sitten olisi pitänyt tehdä, kun pelaavat MM-turnauksessa Messiä ja kumppaneita vastaan? Yleensä näitä "väärin voitettu/pelattu/antijasetämä" -vinkumisia harrastavat vain ne, joille on syystä tai toisesta jäänyt hämäräksi, mikä on aikuisten huippu-urheilun ja varsinkin arvoturnausten ydin. Voittaa ja pärjätä, keinolla millä tahansa (noin suunnilleen sääntöjen puitteissa, siis:). Iran pelasi ainoalla oikealla tavalla ja melkein onnistui mahdottomassa.
Mutta kehutaas nyt Karhua: siellä on ilmeisesti saatu palautetta ja kuunneltukin sitä, koska turha älämölö, mylvintä ja hysteriataso oli laskenut eiliseen matsiin huomattavasti. Nyt sekin, että tyyppi vie peliä hyvin ja tuntee sen, pääsi paremmin esiin. Miinusta vain jatkuvasta punapaitojen hokemisesta (joo, tämä on jo enempi vitsillä nillitystä:).