Jos on halujensa vietävissä niin noin voi käydä. Ottaa riskin, ehkä kuvittelee ettei tässä mitään voi käydä. Tavallaan ehkä tietää, että tässä voi mennä kaikki, mutta vietti vie niin voimakkaasti,
Enpä tiedä, että onko kyse haluista tai vietistä, vaan esim. kyvyttömyydestä reflektoida omaa toimintaa ja toisaalta empatian puutteesta, ja sekä impulsiivisuudesta, ulospäinsuuntautuneisuudesta ja vastaavista persoonallisista ominaisuuksista, sekä ylipäätään siitä, että on tottunut saamaan mitä haluaa, eikä kukaan ole kohdistanut itseen sosiaalisia sanktioita. Näin voi tulla eräänlainen koskemattomuuden tunne. Ennen kuin se romahtaa, kuten kävi vähän aikaa sitten jo vaikka Aku Hirviniemelle.
Vietti yksinään johtaa enemmänkin vain oman käden luokse.
Näistä syistä vierastan hieman häirinnän torjunnan nostamista eniten sukupuolikysymykseksi. Häirintä lähtee yksilöstä ja eniten vaikutusta yksilöön hänen itsensä jälkeen on henkilöillä, jotka hänet tuntevat ja ovat kanssaan tekemisissä (ja jotka tietystikään eivät ole häneen nähden alisteisessa asemassa). Ja tämä koskee myös naispuolisia henkilöitä.