Onko näin? Ajatukseni ei ole tuolta lähtöisin.
Linkkasit sen lähteeksesi, joten tietysti käsittelin sitä.
Ilmiö ja sen negatiiviset vaikutukset ovat lähteissä asiallisena kokonaisuutena esiteltyjä. Vaikutukset ovat kokonaisuutena samanlaisia.
Tästähän (raiskauskulttuurista ilmiönä) tietenkin olemme samaa mieltä. Sen laajuudesta voimme olla eri mieltä, ja olemme hyvin todennäköisesti eri mieltä siitä, miten se toimii.
Kiitos palautteesta enivei.
Kiitos, kiitos, ja olen aina valmis asialliseen keskusteluun.
Lisää linkkejä löytyy kyllä.
Uhrin syy? - Setlementti Tampere ry / Välitä! Seksuaaliväkivaltatyö
Vielä on matkaa naisten asialliseen kohteluun.
yle.fi
Suhteessa tässä nyt tämän päivän aikana käytyyn keskusteluun tässä on aikajänne väärinpäin. On ihan totta, että uhrille ei ole enää mitään iloa siitä, jos sanoo, että "mitäs läksit". Tästähän ulkomuistista mm.
@Noppa10 sanoi, että jos hänen poikansa silti kaikista varoituksista huolimatta silti menisi kännissä Kaisaniemenpuistoon örveltämään ja saisi pahasti turpaansa, niin hänen
ajatuksensa olisi, että "voi pässi", mutta hän eksplisiittisesti sanoi, ettei sanoisi sitä pojalle ääneen.
Asia koskikin ohjeiden antamista ennakkoon. Ja sitä, että ennakkoon annetut ohjeet käsitetään niin raiskauskulttuurina kuin naisten oikeuksien rajoittamisena.
Minä sanoin aiemmin tästä asiasta, että jos puolisoni toimisi vastoin kaikkia ennakkovaroituksia, niin ulosteen iskiessä tuulettimeen olisin taatusti pahalla päällä. Jos siis on etsimällä etsitty hankaluuksia. Sanoin siitä, etten minä sellaisessa tilanteessa voisi itselleni yhtään mitään, korpeaisi todella rajusti, vaikka noin periaatteessa pitäisi antaa tuki uhrille. Toki olisin valmis listimään myös syyllisen, mutta kyllä se esittämäni spkulatiivinen tapaus olisi iso kolaus parisuhteelle.
On olemassa raiskauksia, seksuaalista ahdistelua, ja ne hyväksyvää sekä synnyttävää kulttuuria.
Niin on.
Siis käytöstä ja toimintatapoja, jotka vaikuttavan uhreihin ja myös tekijäympäristöön negatiivisella tavalla. Uhrien syyllistäminen ja syyttäminen on yksi osa tätä.
Kyllä, mutta et nyt ehkä huomaa yhtä asiaa. Raiskauskulttuuriin kuuluva ihminen sanoo uhrin osoittaneen haluavansa sitä
puolustaakseen tekojaan. Siihen kuulumaton on pahalla päällä riskikäyttäytymisestä ja haluaa tuoda asian esille
estääkseen tulevia raiskauksia.
Tässä on ihan valtavan suuri ero!
En usko, että epäilet hetkeäkään, jos mietit sallivan "pojat on poikia" vahingollisuutta. Tai monia muita tuossa aiemmalla listalla.
Kiinnität minusta asiassa liikaa sanamuotoihin, sen sijaan että kiinnittäisit huomiota sanojen tarkoitukseen. Raiskauskulttuuriin kuuluva
puolustaa tekoja "pojat on poikia" -tyyppisellä sanomisella. Siihen kuulumaton
varoittaa luottamasta liikaa miehiiin.
Poliittisiin aatteisiin kuuluu tällainen sanoihin ja sanamuotoihin takertuminen. Minusta se ei kuulu tieteisiin.
Montako Milan Jaffia tässä ketjussa on osattu nimetä? Montako konkreettista varoitusta on saatu aikaan? Moniko raiskaajista on kuten Milan Jaff?
Tämä menee sitten jo ohi aiheen. Nämä varoitukset, joita annetaan, koskevat sitä, ettei kannata sotkeutua sellaiseen ihmisryhmään. Milan Jaff porukoineen on minun esimerkkini raiskauskulttuurin ilmenemismuodoista Suomessa.
Olen käsittääkseni tässäkin ketjussa sanonut, että suurin osa raiskauksista tapahtuu tuttujen ihmisten kesken. Siihen olen sanonut sen, että paras tapa välttää raiskauksia olisi välttää tietyn tyyppisiä miehiä, ja heti perään lisännyt sen, että se lienee käytännössä mahdotonta. Raiskauksia tapahtuu ihan kaikissa yhteiskuntaluokissa, mutta tietyissä luokissa ja tietyillä taustoilla se on yleisempää. Luonnontietelijälle tämä sanoo sen, että jos et halua ikäviä kokemuksia, pysyttele erossa tietynlaisista ihmisistä. Se on silti lähes mahdotonta naiselle, joka itse kuuluu tuohon samaan ryhmään.
Tuollaisen "ohjeen" hokeminen jälkikäteen ja yhdessä sun toisessa väärässä yhteydessä internetissä on täysin hyödytöntä.
Uhrille kyllä ja olemme taatusti samaa mieltä siitä, että tällaista kommentointia some-palstoilla on. Se ei silti ole ollenkaan hyödytöntä rummuttaa esimerkiksi ennakkovaroituksena. Yksinkertaisesti vain vältät elämässä monta kammottavaa kokemusta, kun pysyt erossa tietyntyyppisistä ihmisistä.
Täällä hoettu "faktojen luettelu" auta yhtään ketään eikä mitään välttämään raiskauksia ja sotkee keskustelua pois seksuaalisen ahdistelun sekä raiskausten ytimestä.
Sen pitäisi auttaa. Jos faktat eivät auta, niin jossain on jotain pahasti vialla.
Ja se ydin, niin - siitä olen koettanut monta kertaa aloittaa keskustelua, mutta jostain syystä keskustelijoilla tuntuu olevan kova tarve tarttua lillukanvarsiin ja erityisesti alkaa syyttelemään muita raiskaus- ja ahdistelukulttuurin ylläpitämisestä, vaikka näin ei selvästikään ole.
Ihan samaan tapaan kuin sinäkin, niin kyllä minä näen oikeudeksi perustella sanomisiani, jos niitä kyseenalaistetaan. Koetan pitää siltä osin keskustelun lyhyenä, ja toivon, että vastapuoli ymmärtää perusteluni. Näin ei kuitenkaan usein käy, vaan takerrutaan johonkin ilmaisumuotoon, josta lähdetään asiaa vetämään ihan eri suuntaan.
Laajempana ilmiönä se on erityisesti yksi niistä monista tavoista, joilla vältellään kiusallista keskustelua ja miesten vastuunkantoa.
Ei minusta pidä lainkaan paikkaansa.
Jos tämä ei tyydytä, niin sitten voidaan vain nimetä tuo kritisoimani toiminta erityisen hyödyttömäksi ja itsekkääksi väärään asiaan keskittymiseksi. "Kuunnelkaa mitä mieltä minä olen siitä, miten naisten pitäisi käyttäytyä näiden raiskausriskien suhteen."
Ei tyydytä, koska olemme lähteneet akateemiseen keskusteluun.
Katsos, sinä katsot asiaa siltä kannalta, että kaikki, mikä koskettelee naisten käytöstä, on merkki raiskauskulttuurista. Minä puolestani en näe asiaa sillä tavalla, koska myös miehille annetaan ohjeita, jotka usein ovat aivan samanlaisia.
Oma listasi tuolta parin sivun takaa oli asiallinen. Se pohdiskeli ennakoivasti ja yleisellä tasolla.
Kiitos, kiitos!
Ajattelu ei tämän päälle ollut sukupuolittunutta kuten naisille lauotuissa "faktoissa".
Siitä olemme tietysti samaa mieltä!
Kyllä etenkin nuorten kanssa saa ja pitää keskustella erilaisten mätämunien mahdollisista vaaroista. Koti, koulu.
Juuri näin.
"Älä lähetä alastonkuvia itsestäsi" ei ole sama kuin vihjailu siitä, että bikinikuvia postatessa pitäisi tietää mitä tapahtuu.
Itse asiassa, kun mainitsit mätämunat, niin on aika lähelle. Minä en esimerkiksi julkaise kuvia itsestäni ja elämästäni maailmalle, vaan vähän suljetummalle piirille. Sen verran rankkaa kakkaa saattaisi olla tulossa, etten vain yksinkertaisesti halua sitä.
Tämä on nimittäin _yksilölle_ ohjeena hyvä. Sitten kun uloste on jo osunut tuulettimeen, tästä ohjeesta ei ole enää mitään iloa.
Aiempi on inhimillisesti ja pedagogisesti jotain ihan muuta kuin ylimielinen jälkikäteisviisastelu ja besserwisseröinti siitä, mikä naisen paikka pimeään aikaan ja vaatemarkkinoilla on.
Olen tästä ihan samaa mieltä.
Jälkiviisaus voi olla tyhmää, mutta se ei silti tee ihmisestä pahantahtoista eikä osaa raiskauskulttuuria. On oikeasti eri asia olla asiasta pahalla päällä, kuin ilakoida, että "huora sai mitä ansaitsi". Jos tämän eron pystyy ymmärtämään, niin ollaan minusta jo aika pitkällä asian ymmärtämiseksi.
Vähän tuota samaa psykologista taustaa
hakiessani juuri tämä koko termi lipui keskusteluun.
Ymmärrän tuon, mutta mielestäni silti puutut lillukanvarsiin tarkastellessasi sanamuotoja etkä tarkoitusta.
Lisäys: Tein ehkä tähän ketjuun sen analyysin luonnontieteilijän näkökulmasta siihen kahden sosiologian dosentin tutkimukseen aihepiiristä. Huomioiden tekijöiden taustat se oli minusta tutkimuksena aivan luokaton, ja varsinkin sen uutisointi oli ihan luokatonta: siis kun jopa huonosti tehdyssä tutkimuksessa tekijät sanoivat, ettei tästä nyt voi yleistää, niin koko uutisointiketju yleisti, ja jopa niin, että näiden tutkijoiden mukaan "sitä ja tätä" - eli dosentit itse olivat kertoneet medialle heidän tutkimuksensa osoittavan sitä ja tätä - mitä se ei tehnyt ja jonka he kertoivat tutkimusraportissaan.
/img-s3.ilcdn.fi/6cdb59b34c19bc346ee253f61292067482da175a6f36c2418bc892a9c102a762.jpg)
