Miten laki voi olla sama, jos painoa laitetaan ihmisen fiilikselle? Tuolloin minusta asiaan vaikuttaa onko toinen osapuoli millainen. Esimerkiksi istun baarissa ja viehettävä ihminen tulee minua vikittelemään. Varmasti suhtautumiseni kn aivan eri kuin jos vikittelijä on ruma, vanhempi ja ylipainoinen.Mihin viittaat tuolla, että laki ei ole kaikille sama? Totta kai on.
No laitetaanhan nytkin painoarvoa ihmisten fiiliksille: rikosilmoituksen jättäminen on ihmisestä itsestään kiinni. Vikittely olisi edelleen sallittua, kun sen tekee hyvän maun rajoissa; ei fyysisen rajan rikkominen ole koskaan ollut ongelmatonta, ja siinä pitäisi olla aina tarkkana, koska ei voi tietää, miltä se toisesta tuntuu tai onko toinen kiinostunut sinusta.Miten laki voi olla sama, jos painoa laitetaan ihmisen fiilikselle? Tuolloin minusta asiaan vaikuttaa onko toinen osapuoli millainen. Esimerkiksi istun baarissa ja viehettävä ihminen tulee minua vikittelemään. Varmasti suhtautumiseni kn aivan eri kuin jos vikittelijä on ruma, vanhempi ja ylipainoinen.
Käsiksikäyminen ja kunnianloukkaus on jo nyt lailla kiellettyä, joten miksi tarvitaan lisää lainsäädäntöä?isoin muutos minusta kaivattaisiin, että uhrit tekevät ahkerammin rikosilmoituksia ja ei peitellä laittomuuksia.
Pitäisikö vaimosi sinun mielestä reagoida samalla lailla riippumatta siitä, kuka on viheltelyn takana? Mielestäni tuo on muutenkin aika ikävää toimintaa, vaikka sinusta varmaan jotain nerokasta hassuttelua.Hehheh, muistui mieleen joskus vuosia sitten kun näin silloisen avovaimoni, nykyisen aviovaimoni kadulla silleen että hän ei huomannut minua. Aloin siinä sitten viheltelemään parhaaseen raksamiehet kuolaa -tyyliin. Oli hauska tsiigailla naiseni reaktioita ennen ja sen jälkeen kun hän huomasi kuka vihelteli. #metoo
Samalla lailla kuin nyt muutoinkin länsimaisessa oikeusvaltiossa toimitaan: epäilty on syytön, kunnes toisin todistetaan.Mitenkähän tässä omaan tulkintaan perustuvassa laissa estettäisiin oman tulkinnan väärinkäyttö.
Pitäisikö vaimosi sinun mielestä reagoida samalla lailla riippumatta siitä, kuka on viheltelyn takana? Mielestäni tuo on muutenkin aika ikävää toimintaa, vaikka sinusta varmaan jotain nerokasta hassuttelua.
Tuskin, jos vaimo on "samalla aaltopituudella". Mun mielestä silti huonoa huumoria, mutta makuja on monia.Veikkaan että kyllä vaimo niin mielensä pahoitti. Oli aika ikävästi tehty ketjuruletilta. Tuollaisilla "hassutteluilla" vain vahvistetaan heteropatriarkaatin ikiaikaisia sortorakenteita.
Rikosilmoituksen tekeminen tai tekemättä jättäminen on minusta eri asia, kuin kirjata lakiin ”rikos jos kohteesta tuntuu siltä” Noinhan THL:n seksuaalisenahdistelun määritelmän perusteella asia olisi. Jättää aika laajan vallan aiheuttaa harmia kun tiedämme etteivät ihmiset useinkaan ajattele muiden parasta. Mikä tahansa kaksimielinen vitsi tai toisen ulkonäköön liittyvä kommentti olisi potentiaalinen rikos. Työkaverisi toetaa sinun laihtuneen/lihoneen/vaihtaneen hiustyyliä antaisi mahdollisuuden nostaa rikosjuttu. Lisääntyvä kameravalvonta tuo kivasti apuja todistusaineistoa. Yhdentekevää kehutko/arvosteletko tai toteatko niin tietyt aihealueet menisivät ongelmallisiksi.No laitetaanhan nytkin painoarvoa ihmisten fiiliksille: rikosilmoituksen jättäminen on ihmisestä itsestään kiinni. Vikittely olisi edelleen sallittua, kun sen tekee hyvän maun rajoissa; ei fyysisen rajan rikkominen ole koskaan ollut ongelmatonta, ja siinä pitäisi olla aina tarkkana, koska ei voi tietää, miltä se toisesta tuntuu tai onko toinen kiinostunut sinusta..
On mulla onneksi runsaat varastot paljon huonompaakin huumoria. Eikä tuota juttua huonosti otettu vastaan, päinvastoin.Tuskin, jos vaimo on "samalla aaltopituudella". Mun mielestä silti huonoa huumoria, mutta makuja on monia.
On mulla onneksi runsaat varastot paljon huonompaakin huumoria. Eikä tuota juttua huonosti otettu vastaan, päinvastoin.
Mieti vähän miltä sinun pikku hassuttelusi saattaa tällaisesta ihmisestä tuntua.
No miten tämä eroaa siitä, että yhteisestä suostumuksesta voit läiskiä seksikumppania pyllylle, mutta jos tämä ei siitä pidä, kyseessä on pahoinpitely? Totta kai sillä on merkitystä, miten kohdehenkilö kommenttisi tai muun toimintasi kokee. Jos kuitenkin osaat käyttäytyä, ei mitään ongelmaa ole.Rikosilmoituksen tekeminen tai tekemättä jättäminen on minusta eri asia, kuin kirjata lakiin ”rikos jos kohteesta tuntuu siltä” Noinhan THL:n seksuaalisenahdistelun määritelmän perusteella asia olisi. Jättää aika laajan vallan aiheuttaa harmia kun tiedämme etteivät ihmiset useinkaan ajattele muiden parasta. Mikä tahansa kaksimielinen vitsi tai toisen ulkonäköön liittyvä kommentti olisi potentiaalinen rikos. Työkaverisi toetaa sinun laihtuneen/lihoneen/vaihtaneen hiustyyliä antaisi mahdollisuuden nostaa rikosjuttu. Lisääntyvä kameravalvonta tuo kivasti apuja todistusaineistoa. Yhdentekevää kehutko/arvosteletko tai toteatko niin tietyt aihealueet menisivät ongelmallisiksi.
En ole kuullut, että mahdollisuus kunnianloukkaukseen johtaisi siihen, että jokaisesta ikävästä sanasta tehdään rikosilmoitus.
En puhu lainaamasi kirjoittajan suulla, mutta kuka täällä on vaatinut jotain täyttä mielivaltaa kokemuspohjaisen rikoksen määrittelyssä? Tottakai laissa pitää olla raamit joiden mukaan tekoja ja niiden rangaistavuutta arvioidaan. Ne voivat olla nykyisenlaiset tai tarvittessa huomattavasti löysemmätkin ihan riippuen kuinka paljon oikeuksia uhreille halutaan antaa. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että sanallisenkin häirinnän kriminalisointia voidaan harkita. Kansankielellä tämä tarkoittaisi sitä että "mikä tahansa voi olla ahdistelua". Tottakai niissä tapauksissa häirinnästä pitäisi olla näyttöä ja sen pitäisi olla normaalia läpänheittoa vakavampaa, jotta siitä tarvitsisi mitään rangaistuksia alkaa määräämään.Mahtaneekohan liittyä siihen että kunnianloukkauksen raja on laissa määritelty, eli jokainen asia mistä pahoittaa mielensä ei ole kunnianloukkaus. Tässä ahdisteluasiassa ollaan ehdotettu että uhri voisi vetää lain rajan siihen mihin itse haluaa. Tuntuu ettet nyt ymmärrä pointtia tämän musta tuntuu lain ongelmallisuudesta. Enkä usko että vääriä ilmiantoja tulisi mitenkän erityisen paljon, mutta kun yksikin väärä tuomio on liikaa.
En puhu lainaamasi kirjoittajan suulla, mutta kuka täällä on vaatinut jotain täyttä mielivaltaa kokemuspohjaisen rikoksen määrittelyssä? Tottakai laissa pitää olla raamit joiden mukaan tekoja ja niiden rangaistavuutta arvioidaan. Ne voivat olla nykyisenlaiset tai tarvittessa huomattavasti löysemmätkin ihan riippuen kuinka paljon oikeuksia uhreille halutaan antaa. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että sanallisenkin häirinnän kriminalisointia voidaan harkita.
En puhu lainaamasi kirjoittajan suulla, mutta kuka täällä on vaatinut jotain täyttä mielivaltaa kokemuspohjaisen rikoksen määrittelyssä?
Selasin tätä ketjua taaksepäin, enkä suoraan ainakaan löytänyt viestiä jossa noin seisoisi. Ehkä on kuitenkin parempi, että @Walrus21 itse selventää kantansa, jos kokee sen tarpeelliseksi.Voi olla että olen käsittänyt väärin, mutta käsittääkseni tässä on kyseessä juuri seksuaalisen ahdistelun määritelmästä keskustelu. Lainaamani kirjoittaja ei näe ongelmaa siinä että lain mukaan seksuaalista ahdistelua olisi kaikki minkä kohde tuntee olevan ahdistelua. Tällainen lain määritelmä ei vaan omasta mielestäni ole kovin kestävällä pohjalla. Minulla ei luonnollisestikaan ole mitään sitä vastaan että seksuaalinen ahdistelu määritellään lailla, mutta siinä laissa ei voi olla määritelmänä uhrin tuntemukset. Lain pitää olla kaikille sama, eikä siten että toinen saa samasta teosta suuremman kun toinen sillä perusteella että toiselle uhreista tulee pahempi mieli.
Miksi oletat, että "mikä tahansa" menisi läpi? Kysehän on siitä, että tiettyjen reunaehtojen toteutuessa uhrin kokemus voi olla määrittävä tekijä. Samalla logiikalla, kun jos läpsäiset satunnaista tyyppiä perseelle, on mahdollista, että hän ei siitä pahastu, mutta on myös mahdollista, että pahastuu. Läppäisemällä ylität salltitut rajat ja altistat itsesi sille mahdollisuudelle, että uhri kokee toiminnan loukkaavaksi ja ryhtyy oikeudellisiin toimiin - jotka tosin harvoin lievissä tapauksissa johtavat syytteeseen.Mahtaneekohan liittyä siihen että kunnianloukkauksen raja on laissa määritelty, eli jokainen asia mistä pahoittaa mielensä ei ole kunnianloukkaus. Tässä ahdisteluasiassa ollaan ehdotettu että uhri voisi vetää lain rajan siihen mihin itse haluaa. Tuntuu ettet nyt ymmärrä pointtia tämän musta tuntuu lain ongelmallisuudesta. Enkä usko että vääriä ilmiantoja tulisi mitenkän erityisen paljon, mutta kun yksikin väärä tuomio on liikaa.
Miksi oletat, että "mikä tahansa" menisi läpi? Kysehän on siitä, että tiettyjen reunaehtojen toteutuessa uhrin kokemus voi olla määrittävä tekijä. Samalla logiikalla, kun jos läpsäiset satunnaista tyyppiä perseelle, on mahdollista, että hän ei siitä pahastu, mutta on myös mahdollista, että pahastuu. Läppäisemällä ylität salltitut rajat ja altistat itsesi sille mahdollisuudelle, että uhri kokee toiminnan loukkaavaksi ja ryhtyy oikeudellisiin toimiin - jotka tosin harvoin lievissä tapauksissa johtavat syytteeseen.
Raiskaus tosin on määritelty aika tarkasti suomalaisessa lainsäädännössä.Lakia rikkomatta ei edelleenkään voisi saada tuomiota, joten hyvin käyttäytyvällä yksilöllä ei olisi sen suurempia riskejä kuin vaikka raiskaussyytösten kanssa on. Siitä varmaan ollaan yhtä mieltä, että raiskauksen on hyvä olla kriminalisoitu teko vaikka välillä tulisikin perusteettomia/kokemuksiin pohjautuvia syytöksiä.
Laissa on määritelty seksuaalinen ahdistelu seuraavasti:Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Seksuaalinen häirintä voi ilmetä ainakin seuraavin tavoin:
- Sukupuolisesti vihjailevat eleet tai ilmeet.
- Härskit puheet, kaksimieliset vitsit sekä vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset.
- Seksuaalisesti värittyneet aineistot, viestit tai puhelut.
- Fyysinen koskettelu.
- Sukupuoliyhteyttä tai muuta sukupuolista kanssakäymistä koskevat ehdotukset tai vaatimukset.
- Raiskaus tai sen yritys.
- ”Ei-toivottu” on on THL:n tasa-arvotiedon keskuksen kehittämispäällikön Hanna Onwen-Human mukaan avainsana.
”Jos kohde kokee sen häiritseväksi, kyse on seksuaalisesta häirinnästä. Tekijän aikomus tai tarkoitus ei ratkaise sitä, mikä on seksuaalista häirintää ja mikä ei”, Onwen-Huma sanoo.
Suomen Näyttelijäliiton kyselytutkimuksen mukaan useat näyttelijät ovat kokeneet seksuaalista häirintää. Kulttuurialan työnantajien on syytä ottaa tilanne vakavasti. Ei ole harmaata aluetta, porukan tai koko työpaikan ronskia läppää, yksittäistä henkilöä jolta sallitaan vähän enemmän, pojat eivät ole vain poikia jne. Jos henkilö kokee kohtelunsa häiritseväksi, kyse on seksuaalisesta häirinnästä. Tekijän aikomus tai tarkoitus ei ratkaise sitä, mikä on seksuaalista häirintää ja mikä ei.
Niin siis uhrin kokemus on osatekijä siinä, onko tapahtunut rikos. Totta kai tilanteeseen vaikuttaa myös se, onko mitään yleisesti määriteltyä seksuaalista häirintää tapahtunut.Eikö tämä nyt edelleenkin liity siihen, että kyseessä on asianomistajarikos ja tuo mainitsemasi kokeminen liittyy koettuun haluun ja tarpeeseen nostaa syyte, eikä laissa määriteltyyn kokemiseen rikoksen tapahtumisen määrittäjänä. Tämän eron tajuamista @Remy Martin nähdäkseni on sinulta peräänkuuluttanut, mutta palaat jatkuvasti tähän väärinymmärrykseen. Esim. kunnianloukkauksen kohdalla on kohteen omasta kokemuksesta kiinni nostaako hän syytteen, mutta laissa vaaditaan esitetyn väitteen olevan valheellinen ja omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä, eikä näiden perusteeksi riitä, että uhri kokee asian jollakin tavalla.
Läpsiminen oli vertaus. Siitäkään harvoin jää mitään konkreettista "todistusaineistoa". Lainsäädännön ulottaminen myös pelkästään sanalliseen häirintään ei kovinkaan oleellisesti muuttaisi asetelmaa.Nuo perselle läpsimiset silloin kun ne ovat ei-toivottuja ovat jo nykyisen lainsäädännön mukaan kriminalisoitu, joten vähän jää hämärän peittoon mitä tarkoitat esimerkilläsi ja miten siitä pääsee johtopäätökseen että on tarpeellista määritellä erikseen ahdistelu uhrin kokemuksen kautta lainsäädännössä?
Niin siis uhrin kokemus on osatekijä siinä, onko tapahtunut rikos. Totta kai tilanteeseen vaikuttaa myös se, onko mitään yleisesti määriteltyä seksuaalista häirintää tapahtunut.
Läpsiminen oli vertaus. Siitäkään harvoin jää mitään konkreettista "todistusaineistoa". Lainsäädännön ulottaminen myös pelkästään sanalliseen häirintään ei kovinkaan oleellisesti muuttaisi asetelmaa.
Siksi, että sanalliseen viestintään liittyy oleellisesti henkilöiden suhde toisiinsa, muut olosuhteet ja puheen tarkoitusperä.Niin, mutta missä on tarve määritellä lainsäädännössä rikos sen mukaan miten uhri on tilanteen kokenut? Sanallisen häirinnän kriminalisointi kai ei tuota itsestäänselvästi vaadi.
Siksi, että sanalliseen viestintään liittyy oleellisesti henkilöiden suhde toisiinsa, muut olosuhteet ja puheen tarkoitusperä.