Mane kirjoitti:
Miksi jääkiekkovalmentajat eivät edes silmiään räpäytä oman joukkueen maalatessa siinä missä jalkapallovalmentajat riemuitsevat jopa railakkaammin kuin maalintekijä itse?
Oma teoriani on, että tämä on perua siltä ajalta, kun jääkiekossa tuli maaleja liukuhihnalta, eikä yksittäisellä maalilla ollut juurikaan merkitystä ottelun kannalta. Kun taas jalkapallossa maalimäärät ovat aina olleet suhteellisen pieniä. Nykyäänhän yksittäisen maalin merkitys jääkiekossakin on erittäin suuri. (tai, no NHL:ssä tätä nyt muutetaan kohti vanhaa) Tosin, eivätpä jääkiekkovalmentajat voitettua otteluakaan yhtä riehakkaasti juhli kuin jalkapallovalmentajat (monesti eivät ollenkaan).
Mielenkiintoinen kysymys. Toki onhan jalkapallossakin eri valmentajilla erilainen tyyli.
Mieleen tulee Franz Beckenbauerin yksinään hiljaa stadionilla kävely, kun hänen valmentamansa joukkue oli voittanut maailmanmestaruuden kesällä 1990:
http://www.spiegel.de/img/0,1020,514748,00.jpg
Häneltä on monesti kysytty, mitä silloin tapahtuu ja kirjassa Franz Beckenbauer: Der freie Mann hän sanoo, ettei tiedä mitä hänen sisällään tapahtui tai mitä ajatteli, mutta jälkeenpäin hän on tullut siihen johtopäätökseen, että silloin tapahtui aktiivisesta jalkapallosta irtautuminen. Se palo ja intohimo, joka oli ollut pelaajana ja valmentajana katosi siihen mm-kullan voittamiseen.
Eri valmentajat juhlivat eri tavalla. Osa on hillitympiä, osa todellisia tuulettajia. Tietysti riippuu myöskin siitä, kuinka tärkeästä maalista on kyse.
Onko Porin hallissa muuten erityisen kylmä, kun Jokeri-valmennusjohdolla näkyi olevan sellaiset amerikkalaisen yliopistotakin tyyliset takit päällään vaihtoaitiossa?