Tuosta sipulin kuorimisesta tulikin mieleeni toinen samantapainen ongelma:
- MITEN TE KÄSITTELETTE MUNAA? Siis nyt on kyseessä keitetyn kananmunan kuoriminen. Olen nimittäin ihmetellyt sitä, että miksi ihmeessä aina välillä sen munan kuoriminen on niin työlästä? Suurin harmin aiheuttaja on munan kuoren ja valkuaisen väliin jäävä omituisen kemainen ja sitkeä kalvo. Se tarttuu kiinni sekä kuoreen että valkuaiseen ja silloin on hommasta vitsit vähissä - silloin munaa joutuu näpräämään kauan ja hartaasti, ja se kuoriutuu vain pieninä kuoren murusina, tai sitten isojen kuoripalsten mukana irtoaa isoja lohkoja valkuaista ja sitä valkuaista ei MILLÄÄN saa sitten kuoresta irti.
Ja tämä EI voi johtua munan keittotavasta - keitän munani aina samalla tavalla. Laitan siis keitinveteen hieman merisuolaa, munat kylmään veteen heti ja sitten kun vesi alkaa kiehua, niin keitän munia tasan 5 minuuttia. Sitten kaadan kiehuneen veden pois ja lasken kattilan täyteen kylmää vettä.
Kylmässä vedessä munat ovat tasan 5 minuuttia ja siten rupean niitä kuorimaan. Keitän siis AINA täysin samalla tavalla, mutta lopputulos ei todellakaan ole aina samanlainen.
Mites just sinä hoidat ongelmat munien suhteen?