On tullut katsottua Netflixistä tuota Making a Murdereria, sekä nyt hiljattain Murhaportaita. Jaksaa yhä edelleen hämmästyttää ja kummastuttaa tuo jenkkien oikeuskäsittely tällaisissa tapauksissa. Hirveätä showta alusta loppuun, jossa vedotaan valamiesten tunteisiin ja tehdään oletuksia persoonista aivan tyhjästä. Sen kummemmin spoilaamatta mm. Murhaportaissa syyttäjän yksi pääpointeista oli, että syytetyllä oli HC-homopornoa tietokoneella, sekä oli bi-seksuaali. Oli myös sopinut tapaamisen jonkun escortin kanssa seksin harrastamisen merkeissä, mutta eivät sitten tavanneetkaan. Syyttäjän mielestä näiden faktojen valossa syytetty on perverssi (Valamiehille näytettiin kyseisten herrasmiesten välisiä homoeroottisia kuvia ja viestejä), sekä syytetyn ja uhrin (vaimon) suhde ei ole voinut olla hyvä, vaikka niin kaikki läheiset väittävätkin. Ei siis mitenkään tähän pieneen maailmaan mahdu erilaisia, avoimempia suhteita.
Loppulausunnoissa sitten näytettiin kuvia hymyilevästä uhrista ja toitotettiin kuinka hyväsydäminen, kaunis ja kiltti nainen tässä nyt raa'asti murhattiin, jonka jälkeen näytettiin verisiä kuvia rikospaikalta. Eli vedottiin aivan puhtaasti valamiesten tunteisiin. Mielestäni tällaiset asiat kun ei nimenomaan ole tunteella ajateltavia asioita, vaan faktoilla ja järjellä perusteltavissa olevia seikkoja. Sitten nämä käsittääkseni täysin kouluttamattomat tavikset päättävät kuka pääsee loppuelämäkseen linnaan ja kuka ei?
Eli varsinaiset kysymykseni:
Onko tuo jenkkien toimintamalli oikeasti noin perseestä, kuten olen ymmärtänyt?
Ja miten Suomessa vastaavien lautamiehiä vaativien tapausten oikeuskäsittely menee? Onko se samanlaista showta, jossa oletetaan asioita ja vedotaan lautamiesten tunteisiin, vai onko meno ammattimaisempaa?