Sekalaista keskustelua, suuria tunteita, painimista ja vääntämistä Oulun Kärpistä

  • 571 930
  • 2 533

Erätauko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Aika monta kautta putkeen on tullut katsottua muutamaa peliä vaille jokaikinen Kärppien peli, mitä on vain jotain kanavaa pitkin onnistunut tilaamaan. Niin hyvinä, kuin huonoina aikoinakin pelejä on tullut katsottua. Satoja matseja. Iltapalavereissakin on joskus ollut Telian mobiilisovellus auki ja on tullut salaa peliä katsottua. Ja jos Kärpillä ei ole ollut peliä, niin sitten olen katsonut muitten joukkueiden pelejä. Jääkiekko ja Kärpät on "The Thing" mulle. NHL ja SHL kiinnostavat myös ja tunnustan, olen myös katsonut Jokereitten pelejä välillä ja ihan vain siksi, että oululaistaustaiset pelaajat kiinnostavat.

Kuulun mitä ilmeisimmin siihen harvaan joukkoon, jota tämä koronanpaskiainen ei ole lannistanut millään muotoa. Ymmärrän tilanteen täysin kaikkinen rajoituksineen (ihan kuin suurin osa ihmisistä muutenkin), mutta siltikin olen kuin pikkupoika lahjapakettia avaamassa joka ilta, kun saan katsoa suoraa lähetystä jääkiekko-ottelusta. Niin myös tällä kaudella, vaikka Kärppien pelejä en olekaan nähnyt vasta kuin sen kolmisenkymmentä, kun lasketaan 3vs3-pelit ja harkkapelit mukaan. On oikeastaan aivan sama, että millä formaatilla Kärpät pelaa, niin pyrin katsomaan mahdollisuuksien mukaan kaikki. Kärpät pelaa, niin kaikki kelpaa. CHL, harkkapelit, 3vs3, All Stars, Liiga, kaikki.

Ja tottakai vierailen myös hallilla haistelemassa tunnelmaa ja muistelemassa kuuluisia Raksilan porrastreenejä, jotka oli aivan saatanasta kaikki. Nykypelaajille aivan helppo nakki, kun aitiot on vähentäneet portaitten määrää rutkasti. Haluaisin toki käydä kotimatseissa aina, mutta perse ei repiä noitten lipunhintojen kanssa. Ajomatkaankin tuhrautuu oma aikansa, niin ei ole mielestäni mikään ihme, että kotijääkaappi sisältöineen sekä pelin katsominen televisiosta takkatulen loimutessa vieressä houkuttaa aika paljon.

Aivan pazka kirjoitus, mutta ei aina voi pukata priimaa. Ei edes kerran.

ps. Ja Henkilö @Erätauko'lle tiedoksi. Ei intohimoa tarvitse tukahduttaa. Aivan saatanan sama, että harmittaako, kun joku on eri mieltä tai ymmärtää tahallaan väärin. Ne voi ignoorata. Joko mekaanisesti tai psyykkisesti. Jääkiekosta kirjoittaminen ja keskusteleminen on hieno harrastus. Näkökulmia on useita. Niin on kirjoittajiakin. Jotkut puhuvat "isosta kuvasta" unohtaen, että iso kuva koostuu useista pienistä palasista. Niinkuin elämäkin. Neljän päivän päästä on sun 6-vuotisjuhlat. Tällä foorumilla. Nostetaan yhdessä maljallinen vichyä sille ja painetaan vain kaasua pohjaan.

Just annoin modeille varmistuksen eli mun pelini täällä on nyt tältä erää pelattu, vaan ehdin kai kirjoittaa viimeisen pikaviestin. Joo kyllä mäkin mietin että ihan turhaan tätä tai muiden kirjoituksia ottaa liian vakavasti. Oon kuitenkin pohtinut lopettamista jo jonkin aikaa ja nyt tuntuu sopivalta hetkeltä jättää kirjoittelu ainakin toistaiseksi. Tuo merkkipäivä jää nyt täyttymättä, mut kiitos muistamisesta, heh. Kiitos viestistä ja hyvät jatkot sullekin!
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: 1971

Käppä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Saatiin sentään tämän vuoden puolelle vielä 1 peli joka sinällään positiivista kun pelko oli, että pelataan seuraavaksi vasta ensi vuonna. Toivottavasti ensi vuoden puolella päästään kautta jatkamaan jo suht normaalisti. Rajoitetulla yleisöllä tullaan varmaankin menemään koko loppukausi.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Herkästi voisi ajatella, että ylivoimaisuus on hauskaa. Mutta ei se pidemmän päälle ole. Siihen tulokseen minä olen tullut kun olen funtsinut omaa suhtautumistani Kärppiin aikojen saatossa. Tajusin tämän viimeistään syksyllä kun juttelin erään tuttavani kanssa. Hän on innokas HPK-fani. Häntä vitutti kun HPK otti pataan Kärpiltä kauden avausottelussa. Kommentoi, että helppohan se teillä on kun saatte joka kausi rahalla kilpailukykyisen jengin kasaan. Vastasin että näinhän se on. Mutta samalla vastasin spontaanisti, että itseasiassa juuri sinä olet onnekas. HPK-fanille taistelu mitaleista ei ole oletusarvo. Mutta kuitenkin te olette napsineet helvetin hyvällä työllä pikkuseurana menestystä ja pari mestaruuttakin 2000-luvulla. Se, jos mikä on fanittamisen arvoista.

Jos mietin omaa Kärppäfaniuttani niin kyllähän se on selvää että ylivoimaisesti suurimmat onnen tunteet on tulleet silloin kun noustiin altavastaajan asemasta yläpuolelle. Konkurssista takaisin dominoimaan divaria. Helvetin pitkien vaikeuksien jälkeen vihdoin takaisin liigaan. Ekalla liigakaudella runkosarjan voittaja Jokerit pleijareiden ekalla kierroksella laulukuoroon. Ensimmäinen liiganousun jälkeinen mestaruus.

Sen jälkeen touhu on mennyt tasaisen varmasti tylsemmäksi. Ei jaksa innostua enää samalla tavoin, kun jo kauden alkaessa Kärppiä povataan mestariksi ja kaikki muu kuin voitto on pettymyksiä. Silloin voittokaan ei ole enää onnistuminen, vaan pelkästään rutiinisuoritus. Ilmiselvästi en ole ajatuksineni yksin, koska esimerkiksi Kärppien kotiotteluiden yleisömäärätkin ovat olleet tasaisen varmassa laskussa jo monta vuotta. Samoin tunnelma hallissa. Ei siellä jakseta innostua enää oikein mistään.

Tätä kautta ymmärrän Manneria siinä, että hän haluaa Kärppien kotipeleihin viihdettä. Manner on selvästi tajunnut, että yleisöllä on maha täynnä menestystä. Mutta ratkaisumalli vain on väärä. Ei se ongelma ole pelitavassa. Ongelma on siinä, että Kärpät on aina ennakkosuosikki.

Siksi ehdotin vähän aikaa sitten jossain täällä, että Kärpät voisi tehdä radikaalin nuorennosleikkauksen. Otetaan uudenlainen haaste itsellemme, voidaanko mestaruus voittaa kokonaan omin voimin? Kärpät tekee Suomen parasta juniorityötä. Nyt olisi aika ottaa se juniorityö hyötykäyttöön. Rakennetaan koko edustusjoukkue omien kasvattien varaan. Pitkä, usean vuoden projekti käyntiin.

Tätä, jos mitä olisi äärimmäisen mielenkiintoista seurata. Välillä vituttaisi kun pojat koheltaa kentällä, mutta kausi kaudelta huomaisi lopulta että työ kehittyy kuitenkin hyvään suuntaan, kunnes se lopulta jonain päivänä johtaisi mestaruuteen. Suurin unelmani Kärppäfanina on nähdä, että jonain päivänä Suomen mestaruuden voittaa OULUN Kärpät. Joukkue, jossa ei ole mitään vitun aleksimustosia tai muita etelän luusereita. Joukkue, joka on täynnä oman juniorityön tuloksia. Sen verran voin tinkiä, että jengissä voisi olla pari kolme täsmähankintaa ulkomailta jos omista ei kerta kaikkiaan löydy tarpeeksi riittävän päteviä pelimiehiä.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Ei jaksa innostua enää samalla tavoin, kun jo kauden alkaessa Kärppiä povataan mestariksi ja kaikki muu kuin voitto on pettymyksiä. Silloin voittokaan ei ole enää onnistuminen, vaan pelkästään rutiinisuoritus. Ilmiselvästi en ole ajatuksineni yksin, koska esimerkiksi Kärppien kotiotteluiden yleisömäärätkin ovat olleet tasaisen varmassa laskussa jo monta vuotta. Samoin tunnelma hallissa. Ei siellä jakseta innostua enää oikein mistään.
Tuo Kärppien kotiotteluiden putoava yleisömäärä on kyllä huolestuttava trendi sekä taloudellisesti että tunnelman kannalta. En kuitenkaan olisi niin varma, että tuo voittamiseen ja menestymiseen kyllästyminen olisi erityisen merkittävä syy taustalla ja että radikaali nuorennusleikkaus, pelaajabudjetin pudottaminen ja koko edustusjoukkueen rakentaminen omien kasvattien varaan olisi sellainen liike, jolla tuon kehityksen saisi pysäytettyä ja käännettyä toiseen suuntaan.

Riittäisikö sellaisessa tapauksessa maksavan yleisön kärsivällisyys, mikäli tosiaan useamman vuoden projektista puhutaan ja menestystä pitäisi malttaa pitkäjänteisesti odottaa. Väliin saattaisi mahtua useampi kausi, jolloin Kärpät ei pelaa CHL:ää eikä Liigan pudotuspelejä ja mahdollisesti jossain vaiheessa saavutetun Liigamestaruuden jälkeen alkaisi kenties uusi useamman vuoden projekti. Lisäksi nuoren pelaajan kehityksellekin on tärkeää, että joukkueessa on myös kokeneempia pelaajia mentoreina ja valmistamassa myös mahdolliseen seuraavaan steppiin ulkomailla. Toki hieman suunnitelmassasi jätät ovea auki muutamalle ulkomaalaisvahvistukselle ja kasvattejahan ne on vanhemmatkin kasvatit eli kyllähän tuollaisessa joukkueessa kuitenkin voisi olla myös kokemusta nuoruuden vastapainoksi ja pääsisi englantiakin käytännön tasolla puhumaan.

Ja eihän tässä nyt montaa vuotta ole aikaa viimeisestä kerrasta kun kausi päättyi jo säälipleijareihin. Itseäni ainakin pudotuspelit, mestaruuskamppailu ja erilaisten ennätysten jahtaaminen jaksaa aina sytyttää, vaikka pitkän runkosarjan aikana joskus meno olisikin vähän puuduttavampaa. Toki myös Kärppien juniorityön tuotosten sisäänajaminen edustusjoukkueeseen on mielenkiintoista seurattavaa ja miten se tulisi kunkin pelaajan kohdalla toteuttaa jakaa mielipiteitä ja herättää kiivastakin keskustelua.

Itse ennen korona-aikaa kyselin usealta satunnaisemmin jääkiekkoa seuraavalta tuttavaltani, että mikseivät he juurikaan käy Kärppien kotipeleissä. Toistuvasti esiin nousi mielikuvituksettomaksi, värittömäksi, yllätyksettömäksi ja tylsäksi luonnehdittu ottelutapahtuma, tyytymättömyys siihen millaista pikkupurtavaa hallilla myydään, ahtaat käytävät (naispuolisilta tuttavilta tuli kommenttia, että miehet kourivat takapuolesta) sekä hallin aikansa elänyt mediakuutio, joka on teknisen toimivuutensa suhteen nähnyt parempiakin päiviä.

Uuden monitoimiareenan saaminen Ouluun on varmasti vielä useiden vuosien päässä (toivottavasti ei ihan useista vuosikymmenistä sentään lopulta puhuta), mutta kyllä tuota ottelutapahtumaa ja sen mainontaa voisi kehittää vanhankin hallin puitteissa esimerkiksi niiden hienojen ideoiden avulla, joita palstalaiset on tälläkin foorumilla Kärppien ottelutapahtuman kehitysideaketjuun kirjoitelleet. Tuosta lähtisin itse liikkeelle ja kyllähän nämä laskevat katsojalukemat hyviä aihioita mm. erilaisille kyselytutkimuksille tarjoaisivat, että päästään paremmin pureutumaan niihin syihin ilmiön taustalla.
 
Viimeksi muokattu:

Goljat

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, PattU
Herkästi voisi ajatella, että ylivoimaisuus on hauskaa. Mutta ei se pidemmän päälle ole. Siihen tulokseen minä olen tullut kun olen funtsinut omaa suhtautumistani Kärppiin aikojen saatossa. Tajusin tämän viimeistään syksyllä kun juttelin erään tuttavani kanssa. Hän on innokas HPK-fani. Häntä vitutti kun HPK otti pataan Kärpiltä kauden avausottelussa. Kommentoi, että helppohan se teillä on kun saatte joka kausi rahalla kilpailukykyisen jengin kasaan. Vastasin että näinhän se on. Mutta samalla vastasin spontaanisti, että itseasiassa juuri sinä olet onnekas. HPK-fanille taistelu mitaleista ei ole oletusarvo. Mutta kuitenkin te olette napsineet helvetin hyvällä työllä pikkuseurana menestystä ja pari mestaruuttakin 2000-luvulla. Se, jos mikä on fanittamisen arvoista.

Jos mietin omaa Kärppäfaniuttani niin kyllähän se on selvää että ylivoimaisesti suurimmat onnen tunteet on tulleet silloin kun noustiin altavastaajan asemasta yläpuolelle. Konkurssista takaisin dominoimaan divaria. Helvetin pitkien vaikeuksien jälkeen vihdoin takaisin liigaan. Ekalla liigakaudella runkosarjan voittaja Jokerit pleijareiden ekalla kierroksella laulukuoroon. Ensimmäinen liiganousun jälkeinen mestaruus.

Sen jälkeen touhu on mennyt tasaisen varmasti tylsemmäksi. Ei jaksa innostua enää samalla tavoin, kun jo kauden alkaessa Kärppiä povataan mestariksi ja kaikki muu kuin voitto on pettymyksiä. Silloin voittokaan ei ole enää onnistuminen, vaan pelkästään rutiinisuoritus. Ilmiselvästi en ole ajatuksineni yksin, koska esimerkiksi Kärppien kotiotteluiden yleisömäärätkin ovat olleet tasaisen varmassa laskussa jo monta vuotta. Samoin tunnelma hallissa. Ei siellä jakseta innostua enää oikein mistään.

Tätä kautta ymmärrän Manneria siinä, että hän haluaa Kärppien kotipeleihin viihdettä. Manner on selvästi tajunnut, että yleisöllä on maha täynnä menestystä. Mutta ratkaisumalli vain on väärä. Ei se ongelma ole pelitavassa. Ongelma on siinä, että Kärpät on aina ennakkosuosikki.

Siksi ehdotin vähän aikaa sitten jossain täällä, että Kärpät voisi tehdä radikaalin nuorennosleikkauksen. Otetaan uudenlainen haaste itsellemme, voidaanko mestaruus voittaa kokonaan omin voimin? Kärpät tekee Suomen parasta juniorityötä. Nyt olisi aika ottaa se juniorityö hyötykäyttöön. Rakennetaan koko edustusjoukkue omien kasvattien varaan. Pitkä, usean vuoden projekti käyntiin.

Tätä, jos mitä olisi äärimmäisen mielenkiintoista seurata. Välillä vituttaisi kun pojat koheltaa kentällä, mutta kausi kaudelta huomaisi lopulta että työ kehittyy kuitenkin hyvään suuntaan, kunnes se lopulta jonain päivänä johtaisi mestaruuteen. Suurin unelmani Kärppäfanina on nähdä, että jonain päivänä Suomen mestaruuden voittaa OULUN Kärpät. Joukkue, jossa ei ole mitään vitun aleksimustosia tai muita etelän luusereita. Joukkue, joka on täynnä oman juniorityön tuloksia. Sen verran voin tinkiä, että jengissä voisi olla pari kolme täsmähankintaa ulkomailta jos omista ei kerta kaikkiaan löydy tarpeeksi riittävän päteviä pelimiehiä.

Minulle tuollainen kelpaisi enemmän kuin hyvin. Erittäin mielenkiintoista ja kiekkokartalla poikkeuksellista olisi tämä. Omia kokeneita poikia maailmalta kotiin pariin kärkikenttään ja loput omia nuorempia kasvatteja. Kannatan täydestä sydämestäni.
 

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Eihän ratkaisu pitäisi olla se, että Kärpät heikkenee. Vaan se, että muiden liigajoukkueiden taso nousee. Silloin Kärpätkin saa kamppailla pisteistä hyvällä rosterilla ihan eri tavalla. Nyt moni perinteinen joukkue on nostanut profiiliaan (erityisesti Lukko ja Ilves) ja toivottavasti entiset mestistiimitkin nousevat vielä enemmän kun maksut liigaosakkeesta loppuvat. Vaikka suosikkeja voidaankin olla, niin toivottavasti ei enää selkeitä suosikkeja - johtuen muiden joukkueiden paremmasta tasosta.
 

Ukkopekka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Florida Panthers, Carolina Hurricanes
Eihän ratkaisu pitäisi olla se, että Kärpät heikkenee. Vaan se, että muiden liigajoukkueiden taso nousee. Silloin Kärpätkin saa kamppailla pisteistä hyvällä rosterilla ihan eri tavalla. Nyt moni perinteinen joukkue on nostanut profiiliaan (erityisesti Lukko ja Ilves) ja toivottavasti entiset mestistiimitkin nousevat vielä enemmän kun maksut liigaosakkeesta loppuvat. Vaikka suosikkeja voidaankin olla, niin toivottavasti ei enää selkeitä suosikkeja - johtuen muiden joukkueiden paremmasta tasosta.

Tämähän se olisi. Lisäksi Liigan keinotekoinen tapa yrittää pitää pelit tasaisina suosimalla heikompia joukkueita tuomareiden kautta saisi loppua myös. Jokseenkin on myös syönyt mielenkiintoa se, että pelaajat/valmentajat tekevät jo kauden alussa sopparit toisiin joukkueisiin on lannistavaa, kait se on kuitenkin vaan tätä nykyaikaa.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Itse ennen korona-aikaa kyselin usealta satunnaisemmin jääkiekkoa seuraavalta tuttavaltani, että mikseivät he juurikaan käy Kärppien kotipeleissä. Toistuvasti esiin nousi mielikuvituksettomaksi, värittömäksi, yllätyksettömäksi ja tylsäksi luonnehdittu ottelutapahtuma, tyytymättömyys siihen millaista pikkupurtavaa hallilla myydään, ahtaat käytävät (naispuolisilta tuttavilta tuli kommenttia, että miehet kourivat takapuolesta) sekä hallin aikansa elänyt mediakuutio, joka on teknisen toimivuutensa suhteen nähnyt parempiakin päiviä.

Omassa jääkiekkoa seuraavassa tuttavapiirissä olen huomannut muutoksia. Yksi mielestäni suurin muutos esimerkiksi vaikkapa 15 vuoden takaiseen tilanteeseen on NHL. Sen televisiointi yltää hyvin Suomeen saakka ja monet ovat siirtyneet seuraamaan pääasiassa sitä, vaikka joskus lähetysajat ovat epäinhimillisiä. Kotoinen liiga alkaa tuntua vähitellen amatöörien puuhastelulta, kun voi suht helposti seurata maailman parasta jääkiekkoa. Toisena tekijänä tunnistan tuon liigaotteluiden televisioinnin paranemisen. Varsinkin Kärppien tapauksessa, jossa hallille saapunut kannattajakunta on tullut laajalta alueelta, kauempana asuvat tuntuvat vähitellen vaihtavan pitkät edestakaiset ajomatkat omaan kotisohvaan ja televisioon.
 

Glove

Jäsen
Omassa jääkiekkoa seuraavassa tuttavapiirissä olen huomannut muutoksia. Yksi mielestäni suurin muutos esimerkiksi vaikkapa 15 vuoden takaiseen tilanteeseen on NHL. Sen televisiointi yltää hyvin Suomeen saakka ja monet ovat siirtyneet seuraamaan pääasiassa sitä, vaikka joskus lähetysajat ovat epäinhimillisiä. Kotoinen liiga alkaa tuntua vähitellen amatöörien puuhastelulta, kun voi suht helposti seurata maailman parasta jääkiekkoa. Toisena tekijänä tunnistan tuon liigaotteluiden televisioinnin paranemisen. Varsinkin Kärppien tapauksessa, jossa hallille saapunut kannattajakunta on tullut laajalta alueelta, kauempana asuvat tuntuvat vähitellen vaihtavan pitkät edestakaiset ajomatkat omaan kotisohvaan ja televisioon.
Näkee paremmin ja on mukavampi istua sohvalla kuin puupenkillä. Kaljan ja lihiksen nakeilla saa halvemmalla kuin hallilla pelkän kaljan. Hyviä syitä jäädä kotiin.
 

Yeap

Jäsen
Kehitetään entiseen tapaan hyviä junioreita (luo tervettä kilpailua) ja päästetään osa kehittymään edelleen toisiin liigajoukkueisiin. Tämä on ainakin itselle sellainen uusi mielenkiinnon kohde käydä katsomassa pelejä paikanpäällä, jotta näkee ex-oululaisia. Kyllähän monet joukkueet ovat oululaisella osaamisella nousseet liigakartalla niin kuin esimerksi Ilves (Ruotsalainen). Kyllähän Kärppien tehtävä on myös tuottaa myös koko Suomeen hyviä junioreita, saadaanpahan tasaisempi sarja (hymiö). Samallahan tästä hyötyy maajoukkue.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: 1971

HokiJone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Luleå HF, valmentajapolku

Olen aivan pihalla näistä rajoituksista ja ohjeistuksista. Tarkoittaako tämä uutinen sitä, että Kärpät ei voi pelata yleisölle kotipelejä kuin aikaisintaan 19. TAMMIKUUTA alkaen? Melko mielenkiintoinen tilanne.
 

1971

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Minulla on vieläkin muistissa se "nuorennusleikkaus", jonka piti tapahtua Haapa-Mikon kaudella ja joka vedettiin vihkoon niin täydellisesti, ettei muistakaan pahempaa. No, ehkä case-Granlund kustiin pahemmin, mutta siinä oli syynsä Mikessä ja taustajoukoissakin.

Mun mielestä tämä Kärppien strategia, että tuodaan tänne potentiaalisia, ei läpimurtoaan tehneitä pelaajia kehittymään ja tehdään heistä Kärppiä, on ihan oikea tie. Joonas Kemppainen ja Jani Hakanpää tulee ensimmäisenä mieleen. Hirveä määrä paskaa niskaan aluksi ja sitten kun äijät löi läpi, niin selkääntaputtelijoita ja takinkääntäjiä oli jonoksi asti. Ja ihan varmasti hutejakin tulee, mutta ainakin minusta on mahtava seurata näitä kavereita ja heidän breikkaamistaan.

Näiden onnistumisien takia mulla on helppo (tai ainakin helpompi) uskoa ja ymmärtää Kärppien kärsivällisyyteen omiensa suhteen. Esimerkkinä vaikka Muse Mustonen. Tai Kärppähistorian havinasta Mikko Niemelä. Tai Atte Ohtamaa. Tai Harri Aho organisaation puolelta. Kyllä on ruoska viuhunut meidän kannattajien toimesta, mutta seuralla ei usko ole loppunut. Sellainen on minun Kärpät.

Jokaisessa joukkueessa on aina niitä pelaajia, jotka ottavat huimia steppejä eteenpäin ja aina löytyy niitäkin, joilla putki ei kulje jostain syystä. Syitä voi olla useita. Kuka meistä tietää, että miten pelaajien perheissä menee, onko koti-ikävää, huolta sukulaisista jne? Välillä kun näitä kirjoituksia lukee (omiakin), niin jään miettimään, että missä Playstation/XBox-maailmassa jengi oikein hiihtelee?

Joku junnu saattaa pelata hyvin sen yksi-kaksi matsia. Nuoruuden innolla tulta päin. Vastustajat ei ole sen kummemmin scoutanneet. Sitten tulee tilanne, jossa kotiläksyt on tehty. Junnut katoavat kuvasta. Näinhän se oikeasti menee. Yksittäinen onnistuminen pelin tiimellyksessä saattaa muuttua palstatotuudeksi, jossa paikka pitäisi olla ykkösketjussa ja niitten kavereitten katsomossa. Kärjistetysti sanoen. Aika monelta vain unohtui ne muut vaihdot, kun kiekko pyöri omissa ja sitä kaivettiin Annusen/Rybarin selän takaa ja vietiin keskiympyrään. Taas hieman kärjistäen. Ja pitää muistaa, että tempo Liigassa on todella paljon kovempi kuin Mestiksessä tai junnuissa. Ei kaikilla junnuilla vielä paukut riitä pelaamaan 60 ottelua Liigaa. Ei sitten millään.

Lisäksi pitää muistaa, että Kärpilläkin on vastuita yhteistyökumppaneille ja vaikka minne. Meille kannattajillekin. On melko epärealistista ajatella, että tuotetta ehdoin tahdoin lähdettäisiin heikentämään sellaisilla 3-5 vuoden projekteilla, joissa iso nippu nuoria pelaajia kasvatettaisiin tarpeeksi hyviksi ja vahvoiksi pelaamaan miesten liigaa. Se onnistui vielä kaksikymmentä vuotta sitten, mutta ei nykyaikana. Ja kuten historiakin on meille osoittanut, niin yhteistyökumppanit janoavat menestystä (kts. kirjoituksen alku). Silloin seurajohto voi muuttaa strategiaansa ja ei se aina ole toiminut. Panikkinappuloita on paineltu. Siksikin pidän nykyistä strategiaa hyvänä.

Ja mitä tulee pelillisiin esityksiin tällä kaudella ja osin viime kaudellakin, niin en ole tyytyväinen. Olen yrittänyt pähkäillä asiantuntemattomassa päässäni, että mistä erityisesti heikot otteet kotona johtuvat? Onko kyse yksinkertaisesti liian isosta kaukalosta, jossa välimatkat kasvavat liian isoiksi (vs. Liigan muut kaukalot) vai mikä ihme siinä mättää? Tämä ajatus tuli mieleen siksi, että Oulussa on melkoinen lentokenttä kaukaloksi ja samankokoinen löytyy vain parista kaupungista? Eroa pienimpiin kaukaloihin on kuitenkin yli 100 neliötäkin. Pureeko Kärppien pelikirja paremmin näissä kaukaloissa? En minä tiedä. Kuhan täällä itsekseni höpisen omista suurista tunteistani Kärppiä kohtaan.
 

Angelo Bronte

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät & Luleå HF

Olen aivan pihalla näistä rajoituksista ja ohjeistuksista. Tarkoittaako tämä uutinen sitä, että Kärpät ei voi pelata yleisölle kotipelejä kuin aikaisintaan 19. TAMMIKUUTA alkaen? Melko mielenkiintoinen tilanne.
Sitähän se tarkoittaa. Aika naurettavaa hommaa, että kun ilmantuvuus on saatu parissa viikossa puolittumaan, niin kiitoksena ihmisille lyödään rajoitukset jatkumaan yli kuukauden päähän.


Ja mielestäni todella omituista keskustelua tällä sivulla aiemmin. Toki perinteisesti suomalaisten kalloon on taottu halu olla joku altavastaaja, mutta itse ainakin nautin täysin rinnoin siitä, että rakastamani seura on Suomen suurimpia ja taistelee joka vuosi liigan kärjessä. Tällä palstalla tuntuu, että se on ihan se ja sama mitä Kärpät tekee ja valittamisen aihetta löytyy. Nyt sekin on jo huono asia, että Kärpät on Suomen paras jääkiekkoseura.
 

Zinetula

Jäsen
Minulla on vieläkin muistissa se "nuorennusleikkaus", jonka piti tapahtua Haapa-Mikon kaudella ja joka vedettiin vihkoon niin täydellisesti, ettei muistakaan pahempaa. No, ehkä case-Granlund kustiin pahemmin, mutta siinä oli syynsä Mikessä ja taustajoukoissakin.

Mun mielestä tämä Kärppien strategia, että tuodaan tänne potentiaalisia, ei läpimurtoaan tehneitä pelaajia kehittymään ja tehdään heistä Kärppiä, on ihan oikea tie. Joonas Kemppainen ja Jani Hakanpää tulee ensimmäisenä mieleen. Hirveä määrä paskaa niskaan aluksi ja sitten kun äijät löi läpi, niin selkääntaputtelijoita ja takinkääntäjiä oli jonoksi asti. Ja ihan varmasti hutejakin tulee, mutta ainakin minusta on mahtava seurata näitä kavereita ja heidän breikkaamistaan.

Näiden onnistumisien takia mulla on helppo (tai ainakin helpompi) uskoa ja ymmärtää Kärppien kärsivällisyyteen omiensa suhteen. Esimerkkinä vaikka Muse Mustonen. Tai Kärppähistorian havinasta Mikko Niemelä. Tai Atte Ohtamaa. Tai Harri Aho organisaation puolelta. Kyllä on ruoska viuhunut meidän kannattajien toimesta, mutta seuralla ei usko ole loppunut. Sellainen on minun Kärpät.

Jokaisessa joukkueessa on aina niitä pelaajia, jotka ottavat huimia steppejä eteenpäin ja aina löytyy niitäkin, joilla putki ei kulje jostain syystä. Syitä voi olla useita. Kuka meistä tietää, että miten pelaajien perheissä menee, onko koti-ikävää, huolta sukulaisista jne? Välillä kun näitä kirjoituksia lukee (omiakin), niin jään miettimään, että missä Playstation/XBox-maailmassa jengi oikein hiihtelee?

Joku junnu saattaa pelata hyvin sen yksi-kaksi matsia. Nuoruuden innolla tulta päin. Vastustajat ei ole sen kummemmin scoutanneet. Sitten tulee tilanne, jossa kotiläksyt on tehty. Junnut katoavat kuvasta. Näinhän se oikeasti menee. Yksittäinen onnistuminen pelin tiimellyksessä saattaa muuttua palstatotuudeksi, jossa paikka pitäisi olla ykkösketjussa ja niitten kavereitten katsomossa. Kärjistetysti sanoen. Aika monelta vain unohtui ne muut vaihdot, kun kiekko pyöri omissa ja sitä kaivettiin Annusen/Rybarin selän takaa ja vietiin keskiympyrään. Taas hieman kärjistäen. Ja pitää muistaa, että tempo Liigassa on todella paljon kovempi kuin Mestiksessä tai junnuissa. Ei kaikilla junnuilla vielä paukut riitä pelaamaan 60 ottelua Liigaa. Ei sitten millään.

Lisäksi pitää muistaa, että Kärpilläkin on vastuita yhteistyökumppaneille ja vaikka minne. Meille kannattajillekin. On melko epärealistista ajatella, että tuotetta ehdoin tahdoin lähdettäisiin heikentämään sellaisilla 3-5 vuoden projekteilla, joissa iso nippu nuoria pelaajia kasvatettaisiin tarpeeksi hyviksi ja vahvoiksi pelaamaan miesten liigaa. Se onnistui vielä kaksikymmentä vuotta sitten, mutta ei nykyaikana. Ja kuten historiakin on meille osoittanut, niin yhteistyökumppanit janoavat menestystä (kts. kirjoituksen alku). Silloin seurajohto voi muuttaa strategiaansa ja ei se aina ole toiminut. Panikkinappuloita on paineltu. Siksikin pidän nykyistä strategiaa hyvänä.

Ja mitä tulee pelillisiin esityksiin tällä kaudella ja osin viime kaudellakin, niin en ole tyytyväinen. Olen yrittänyt pähkäillä asiantuntemattomassa päässäni, että mistä erityisesti heikot otteet kotona johtuvat? Onko kyse yksinkertaisesti liian isosta kaukalosta, jossa välimatkat kasvavat liian isoiksi (vs. Liigan muut kaukalot) vai mikä ihme siinä mättää? Tämä ajatus tuli mieleen siksi, että Oulussa on melkoinen lentokenttä kaukaloksi ja samankokoinen löytyy vain parista kaupungista? Eroa pienimpiin kaukaloihin on kuitenkin yli 100 neliötäkin. Pureeko Kärppien pelikirja paremmin näissä kaukaloissa? En minä tiedä. Kuhan täällä itsekseni höpisen omista suurista tunteistani Kärppiä kohtaan.
Paljon hyviä pointteja! Onhan se oululais-pohjoisuusaste hyvä olla mahdollisimman korkea ideaalitilanteessa, mutta täydelliseen sellaiseen on aika vaikea uskoa tai päästä. Siihen on monia syitä joukkueen rakennuksesta lähtien. Liiga on kasvattajasarja ja täältä hypitään useisiin liigoihin hyvän kauden jälkeen ja usein jo nuorina eikä pitkäjänteisyys kasvatuksessa välttämättå toimi. Nykyisin on vaikea saada tasokkaita junnuja pysymään kovin pitkään, sillä P-Amerikka haluaa lahjakkaita pelaajia sinne usein jo nuorina. Toisaalta Kärpät on kasvattanut pelaajamassaa paljon, mutta osa haluaa pelata ulkomailla isomman rahan ja kokemuksien perässä. Toisaalta tuleeko omasta massasta joka rooliin. Tulee mieleen esim. Karvinen. Fysiikka kova ja hoitaa homman kuin homman ja puolustaa omia.

Minusta Kärppien linja on pääosin toiminut hyvin. Kärkeen hankitaan osaamista riittävästi. Useista ulkopuolelta tulleista pelaajista on tullut hyvin pidettyjä joukkueen ja fanien keskuudessa, joten varmasti siellä on otettu persoonastakin selvää. Näihin Hakkikseen, Heshkaan ja kumppaneihin ei voi olla tykästymästä. Kärpät on vuodesta toiseen ollut Liigassa omavaraisin joukkue ja siihen on voinut olla tyytyväinen. Olen samalla kannalla kuin @1971 eli liian junnupitoisella joukkueella ei voi pärjätä. Toisaalta Chl on vaatinut vähän laajempaa rinkiä, mikä on täytynyt ottaa huomioon joukkueen kokoamisessa. Nyt korona on sekoittanut pasmoja, mutta aika tyytyväinen on saanut olla Kärppien pelaajapolitiikkaan. Välillä tulee huteja, mutta siinä on junnuilla saumaa vetää kovemmin ja paremmin. Nyt on lähinnä vain Mustosen tilanne puhututtanut. Kieltämättä jäänyt välimallin jätkäksi, saa nähdä miten äijän käy. Usein Kärppien kärsivällisyys on palkinnut, muttei aina. Parhainkaan valmentaja tai scoutti ei voi sanoa, miten jonkun ura tulee lopulta menemään.
 

Glove

Jäsen
Jos liigajoukkueessa on kolmisenkymmentä pelaajaa ja ikähaitari n. 18-35 niin se on pari pelaajaa per ikäluokka. Toki ne kirkkaimmat tähdet lähtee, mutta siitä niiden jälkeen tulevasta pelaajamassasta pitäisi löytää pari pelaajaa. Ei se näin ajateltuna mahdottomalta tunnu.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät, ManU, Exeter City, TP-47
Kaikki fanit varmaan haluaa Kärppien olevan Suomi jääkiekon kärkiseuroja. Käsitin, että kyse oli laskevista yleisömääristä kontra kaukalossa esitettävä peli.
Tällä hetkellä Raksila on kaikkea muuta kuin " Hornankattilassa myrskyää"

Muistissa on ne 6000 keskiarvoilla pelatut ottelut. Aikoina jolloin hävityn pelin jälkeen ei uni tullut ja Jokeri voitolla eli kuninkaana viikon.
Tällä hetkellä sarjassa on liikaa joukkueita ja tasoerot ovat valtavat. Ei kukaan jaksa katsoa otteluita, jotka eivät herätä minkäänlaisia intohimoja, tunteita.
Joukkue määrääkään ei voi pienentää, koska yleisötulot....

Niin hienoa kuin Marjamäen aika olikin, niin Marjamäen kolmas kausi alkoi puuduttaa. Mejän kiekkoa. Hitaita lähtöjä. Pakki pakki syöttöjä. Pelit päättyi 1-0 ja katsomoon oli nukahtaa.
Muistan ne tuttujen Raksilan veteraanien käytävä kommentit joita erätauolla vaihdettiin.
Ensin arasti, voiko se olla näin. Useampi alkoi toistaa mantraa. Ei nämä enää sytytä. Pelistä puuttuu se tärkein , intohimo.
Ei taklata , tapella( ai niin näin ei saa sanoa) ei yhtään mitään. Moni ikifani kyllästyi ja jätti kausikortin lunastamatta.

Seurajohto huomasi saman ja palkattiin seura ikoni. Jätkä poika muuttamaan kurssia. Munilleen meni, josta olen todella surullinen. Minulle Kaitsu on yksi suurimmista seuralegendoista ja suosikki pelaaja sieltä 70-luvun syövereistä.

Tampereella on Raipe lätkä, niin olisko Oulussa Piku lätkä. Taitoa ja viihdettä.
En ole mikään peliä ymmärtävä taktinen osaaja. Minulla se pelin ymmärtäminen on luokkaa. Olipa hyvä peli. Olipa paska peli.

Voin vain puhua omasta puolestani. Käyn peleissä, koska minulla on sellainen tapa, siellä käydään
Juodaan pelikahvit ja katellaan, kun pojat pellailee.

Pitkä talvi odotellaan pleijareita ja semifinaaleissa sitten sytytään.

Ymmärrän, aika entinen ei koskaan palaa. Harmittaa ne vastapäisen katsomon tyhjät firmojen kausikortti penkit.
Mutta myytyjä paikkojahan ne on, tuovat seuralle rahaa.
Jos tämä fanittaminen olisi pelkästään faneista kiinni, niin luukulle laitettaisi lappua. Kiinni, loppuunmyynti.
Hienosti on Kärppien taustaryhmä hoitanut pisniksen , joka mahdollistaa Kärppien pelaamisen huipulla.
Fanien tuoma siivu on yksi osa tulovirrassa. Muut siivut tulevat aitiomyynneistä ja TV sopimuksista.

Ennen vanhaan Kärppien pelit vetivät yleisöä laajalti maakunnista. Olen ollut terästehtaalla 120 km päässä ja kyllä siellä ruokatunnilla ne aiheet pyöri pillun ja urheilun ympärillä. Silloin kerättiin auto täyteen porukkaa otettiin pussikaljaa ja mentiin katsomaan Kärppien peliä.
Hurriganesia käytiin katsomassa 100km päässä. "Ei se poka oo mathka eikhä mikhään"
Nykyään on sitä tarjontaa , niin paljon kulman takana, " Kehtaa pelliin mennä"
Kyllä se on fakta, että TV syö fyysistä yleisömäärää Raksilassa vaikka tuloja tuokin. Aitioita rakennetaan sitä mukaa lisää , kun väki vähenee.
Oon aistinu tällä palstalla, että vanhempi väki, jolla on muistissa se oikea Hornankattila. Kaipaa sitä tunnelmaa ja tunnetta mikä silloin oli.

Hienoo nähdä omia poikia joukkueessa, mutta sille sama vaikka äijä tulisi Kladnosta tai Suomussalmelta, kunhan peli ois semmoista Piku kiekkoa.

Oishan tämän voinut lyhyemminkin sanoa. Voitot ei tunnu enää samalta ja tappiot ei vituta , niin kuin ennen.
Mutta onhan se Kärpät minulle kuitenkin tärkeä juttu.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Kärpät
Kyllä se vaan niin on, että se tunnelmakin lähtee altavastaajan asemasta. Ne nykyisen liigataipaleen alkupuolen Jokeripelit olivat juuri siksi niin viehättäviä, kun Jokerit oli ISO ja RIKAS etelän seura. Mikä sen parempaa kun kaataa sellainen jättiläinen?

Kärpät on nykyään se ISO ja RIKAS seura. Liigasta ei enää löydy Kärpille ainuttakaan sellaista vastustajaa, jota voisi katsella samanlaisin pelonsekaisin tuntein kuin Jokereita aikoinaan. Tottakai se silloin latistaa faniakin. Ei kiinnosta kannustaa joukkuetta kun tietää että homma hoituu muutenkin. Kaikenlaiset pikkurääpäleet käyvät Raksilassa uhittelemassa Kärpille. Kuka niistä jaksaa kiinnostua?

Tietenkään en halua, että Kärpät pilaa bisneksensä ja valahtaa seurana takaisin pikkujengin tasolle. Mutta jotenkin tuo altavastaajan asema pitäisi saada leivottua vaikka keinotekoisesti takaisin. Siksi juuri ehdotin omat pojat -projektia. Tai jos ei nyt ihan altavastaaja niin ainakin tuosta saisi markkinoitua pohjoinen vs. muu Suomi asetelman. Sitä Kärppien pitäisi rummuttaa paljon voimakkaammin. Junno ja kumppanit lanseerasivat onnistuneesti puolen Suomen joukkue sloganin. Tämä pitäisi vielä jalostaa puolen Suomen jengi vs. muu Suomi tyyppiseksi sotatilanteeksi. Sellainen sopiva uho päälle, että ei me tarvita vahvistuksia muualta. Pärjäämme omillamme.

Yhteistyökumppanit tottakai janoavat menestystä, mutta ennen kaikkea he haluavat näkyvyyttä. Sitä on mahdollista saada muutenkin kuin menestymällä. Sitä paitsi yhteistyökumppaneille voidaan aivan hyvin kertoa jo sopimuksentekovaiheessa, että Kärppien strategia on nyt tällainen, jossa ei välttämättä ensimmäisellä eikä toisellakaan kaudella vielä tule mestaruutta. Jossain vaiheessa se mestaruuskin taas tulisi. Kärpät tekee niin laadukasta juniorityötä, että minä ainakin uskon ihan aidosti siihen että Kärpät pystyisi pitkällä tähtäimellä rakentamaan mestarijoukkueen, jonka kaikki pelaajat ovat Kärppäkasvatteja.
 

VeeJiiJii

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Leijonat, Sharks, Avalanche
Kun ajattelee jonkinasteista altavastaajan asemaa, olen toivonut enemmän nostetta CHL:lle. Kärppien kohtaamiset SHL-seuroja, kuten Frölundaa, Skellefteåta ja Luulajaa vastaan ovat olleet nautinnollisia seurata ja myös sveitsiläisiä vastaan on ollut haasteita. Nämä eivät toki nostata tunteita Jokereiden tai Tapparan lailla, mutta tunnelma vieraissa on kokemus. Formaatti on luonnollisesti kaivannut myös KHL:ää.

SM-liigassa enää Tappara, HIFK ja Lukko pyörivät resursseiltaan vielä Kärpille verrannollisina ja pystyvät kilpailemaan pelaajamarkkinoilla isompien liigojen kanssa. Ilveksessäkin on tehty viime vuosina asioita oikein, kun jatkosopimuksia on syntynyt isoillekin nimille. TPS lienee säästökuurilla, vaikka isompi Supercellin panostuskaan ei ole tuonut menestystä. Pienemmät seurat eivät menestyttyään juuri pysty pitämään avainpelaajiaan.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Mielestäni myös joukkueestakin on viime vuosina paistanut intohimon puute varsinkin näitä Jukureita sun muita vastaan. Valmennuksen vastuullahan on valmistaa joukkue otteluun kuin otteluun ja mielestäni myös tässä on Kärppien valmennus epäonnistunut. Muutamia kertoja kun HIFKin kotipelejä Teliasta katsonut heikompia joukkueita vastaan, niin ei siellä ole mitään löysäilyä havaittavissa. Siellä taklataan, pelataan sydämmellä ja tehdään kaikki voiton eteen. Vastahan ne tais Jukuritki kaataa lukemin 11-1. Kärpät vaa ilmestyy työpaikalle, rutiinilla ottaa parin maalin voiton ja poistuu työpäivän jälkeen tyytyväisenä kotisohvalle. Tämä etenkin kotiotteluissa. Kyllähän se fiilis kentältä tarttuu helposti yleisöön ja kotikatsojiinkin, ainakin itseeni.
 

Glove

Jäsen
Mielestäni myös joukkueestakin on viime vuosina paistanut intohimon puute varsinkin näitä Jukureita sun muita vastaan. Valmennuksen vastuullahan on valmistaa joukkue otteluun kuin otteluun ja mielestäni myös tässä on Kärppien valmennus epäonnistunut. Muutamia kertoja kun HIFKin kotipelejä Teliasta katsonut heikompia joukkueita vastaan, niin ei siellä ole mitään löysäilyä havaittavissa. Siellä taklataan, pelataan sydämmellä ja tehdään kaikki voiton eteen. Vastahan ne tais Jukuritki kaataa lukemin 11-1. Kärpät vaa ilmestyy työpaikalle, rutiinilla ottaa parin maalin voiton ja poistuu työpäivän jälkeen tyytyväisenä kotisohvalle. Tämä etenkin kotiotteluissa. Kyllähän se fiilis kentältä tarttuu helposti yleisöön ja kotikatsojiinkin, ainakin itseeni.
Pitäisi muistaa, että tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan nöyryyttäminen. Niin kuin HIFK näillä joillakin voitoilla on osoittanut.
 

McTorso

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Mielestäni myös joukkueestakin on viime vuosina paistanut intohimon puute varsinkin näitä Jukureita sun muita vastaan.
Kärpät on voittanut runkosarjan kolme kertaa peräkkäin nimeomaan siitä syystä, että Kärpät on pitänyt tasonsa riittävänä pelistä toiseen. Jonkin verran Kärppiä on jopa parjattu siitä, että kuittaavat runkosarjan voittamalla niin kovalla prosentilla juuri ”näitä sun muita” joukkueita. Toki eihän asenne aina tapissa ole millään joukkueella, mutta Kärpät on onnistunut tässä muita paremmin. Ehkäpä tästäkin vähän kiitosta Lasselle.
 

1971

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Toki eihän asenne aina tapissa ole millään joukkueella, mutta Kärpät on onnistunut tässä muita paremmin. Ehkäpä tästäkin vähän kiitosta Lasselle.
Lassen ansiosta vaatimustaso on ollut kova ja ne mestispelitkin on käännetty voitoksi useimmiten. Ammattiylpeys-joillakin sitä on.

Muistan Kärppä-historiasta toisenlaistakin esimerkkiä kapteenistosta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös