Varsin vahva näkemys kahden ja puolen kuukauden päävalmentajakokemuksen perusteella. Manner on kyennyt luomaan loistavan pelitavan ja joukkuehengen runkosarjassa tämän kauden kärppäjoukkueessa vähän alle puolen kauden verran. Itse olisin valmis odottelemaan ensi kauden loppuun saakka ennen kuin alan eliittivalmentajan titteleitä jakelemaan.
Yritän avata vähän mietteitäni ja sitä miksi Manner on minulle tällä hetkellä ”eliittivalmentaja”. Minä lähestyn asiaa siitä näkökulmasta, että Mannerin aikaansaannokset tämän kauden aikana ovat jo nyt olleet enemmän kuin nerokkaita ja puhuvat puolestaan siitä, että kyseessä on mitä todennäköisimmin yksi seuraavista Suomen ”ykkösnimistä” valmentajakentällä. Varmaan kukaan meistä ei olisi uskaltanut realistisesti haaveilla, että tällä joukkueella johdetaan liigaa useammalla pisteellä 28.11.2017 ja iso kiitos siitä kuuluu varmasti Mannerin osaamiselle.
Erittäin tehokkaasti toimivan ja viihdyttävän pelitavan lisäksi hän on saanut kaivettua uskomattoman määrän potentiaalia joukkueesta. Jos viilataan pilkkua, niin joukkueessa toki on pelaajia, joilta voisi kenties odottaa vielä enemmän, mutta ns. isommasta kuvasta katsoen ainakin itse olen vilpittömän iloinen siitä, että onnistumisia on tullut useammille eri pelaajille, ja useammalla pelaajalla menee omat ennätykset uusiksi, jos tahti jatkuu tällaisena. Se kertoo siitä, että taustalla tehdään asiat oikein ja pelaajat vetää ihan hurjalla itseluottamuksella eteenpäin illasta toiseen. Huonoja jaksoja on tulossa taatusti jossain vaiheessa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että Manner on jo nyt tehnyt jollain tavalla ”mahdottomasta mahdollista” palauttamalla viime kauden mahalaskun jälkeen Kärpät uskottavaksi ja vaaralliseksi joukkueeksi SM-liigassa, ja sen todetakseen ei tarvitse mielestäni odotella kauden loppua tai tutkia aiempia meriittejä. Myös hänen lanseeraama ”Nopea, vahva, luotettava” slogan on siinä mielessä poikkeuksellinen, että usein tuollaiset on vain pelkkää sanahelinää ja kauniita korulauseita, mutta ainakin minun silmissä Kärpät pelaa juuri tuollaista peliä. Mannerilla on selvät visiot, joita hän onnistuu myös konkreettisesti toteuttamaan.
Tykkään myös Mannerin ”inhimillisestä” puolesta, jonka hän on uskaltanut reilusti näyttää myös medialle. Muutaman epäonnistuneemman pelin jälkeen hän on reilusti ottanut syyt omille niskoille sen sijaan, että lähtisi ruotimaan epäonnistujia joukkueestaan (jota osa valmentajista aina tekee). Virheitä saa tehdä, joukkue tietää sen eikä siitä tule heti verbaalista selkäsaunaa. Kun uskaltaa epäonnistua, on helpompi myös onnistua. Lisäksi tuo Mannerin toive, että häntä kutsutaan vastuuvalmentajaksi päävalmentajan sijaan osoittaa mielestäni kovaa arvostusta myös niitä lähimpiä työtovereita eli muuta valmennustiimiä kohtaan. Mamba on myös useamman kerran kertonut ihan reilusti, kuinka hakee vaikutteita pelitapaan mm. joidenkin ulkomaalaisten joukkueiden pelitavasta. Mitäpä sitä turhaa pyörää uudelleen keksimään, harva vaan kehtaa myöntää tuollaista, koska on paljon kivempi antaa ymmärtää, että ideat ovat puhtaasti omia. Tykkään siitä, että valmentaja ei ole jossain norsunluutornissa jumalhenkilöstä seuraavana, vaan ihan ”tavallinen pulliainen” joukkueen sisällä, joka silti nimenomaan niillä omilla teoilla onnistuu ansaitsemaan joukkueen kunnioituksen. Myös jatkuva itsensä kehittäminen ja jääkiekon hengittäminen on plussaa siinä mielessä, että hän tietää sen, että aina voi vielä kehittyä lisää ja parantaa, vaikka tällä hetkellä menee hyvin. Kaikkinensa tosi jalat maassa –tyylinen ihminen, arvostan! Lisäksi tykkään ihan erityisen paljon siitä, että joukkueessa vallitsee niin hyvä ja rento meininki, joka ei varmasti ole ollut ihan itsestäänselvyys viime kauden jälkeen. Joukkueen tekemisiä niin livenä kuin esimerkiksi sosiaalisen median puolella (mm. Instagramissa on paljon materiaalia treeneistä ja pelipäivistä) seuratessa on ilo huomata se pilke silmäkulmassa tekemisen meininki, johon myös Mamba itse osallistuu.
Aiemmat meriitit valmentajana ei minusta ole nykyhetken tilannetta ajatellessa kovin oleellisia, sillä vanhoilla meriiteillä ei pitäisi ratsastaa missään tilanteessa, koska nykyhetken tekeminen on mielestäni tärkeämpää. Jos nykyhetken tilanne ei toimi, sitä pitää pyrkiä kehittämään niin, että homma toimisi. Esimerkiksi viime kaudella Suikkasen kohdalla tämä ei onnistunut, mutta Mannerin otettua ohjat saatiin pelastettua luultavasti kaikki se, mitä tuossa tilanteessa enää tehtävissä oli. Kuvitellaanpa hetki tilannetta, jossa Marjamäki olisi kuvitteellisesti taas Kärppien päävalmentajana. Kaikki muistamme lähihistoriasta kaksi kultaa ja yhden pronssin. Jos joukkue kyntäisi tällä hetkellä hänen ohjaksissaan vaikka kymmenen sijaa alempana, niin kuinka moni meistä olisi onnellinen, että ”on se hyvä kun on tuo Marjamäki puikoissa, tuli kuitenkin ne kaksi kultaa ja pronssi pari kautta sitten?” Aiemmat saavutukset kertovat ehkä siitä, mihin valmentajalla on kapasiteettiä, mutta jos nykyinen tekemisen taso ei ole riittävän korkealla, en näkisi vanhoilla meriiteillä kovin suurta painoarvoa.
Näiden asioiden pohjalta näen Mannerin onnistuneen päävalmentajan roolissa enemmän kuin hyvin ja näiden seikkojen perusteella hän myös erottuu ainakin omiin silmiini muista SM-liigan päävalmentajista erittäin positiivisesti. En tiedä, onko ”eliittivalmentajalla” sitten joku konkreettisempi määritelmä jonka perusteella tuota termiä ei Mannerista sovi käyttää, mutta olkoot vaikka lumiukko tai sirkkaleipä, en silti vaihtaisi Manneria yhteenkään SM-liigassa tällä hetkellä työskentelevään päävalmentajaan enkä juuri nyt keksisi, että kenet muun valmentajan haluaisin mieluummin Mambaksi Mamban paikalle.
