Tuli mieleen tuosta NHL top 100 -ketjusta sellainen juttu, että osaisiko kukaan kertoa pelaajamäärän kehityksestä? Missä vaiheessa joukkueisiin tuli kakkosketju, milloin kolmonen ja nelonen?
NHL:n ensimmäisinä vuosina tähtipelaajat pelasivat koko ottelun, mutta pelaavan rosterin koko piti olla kuitenkin jo eka kaudesta (1917-18) lähtien vähintään 8 pelaajaa, joten muutama vaihtopelaaja oli tuolloin jo pidettävä mukana. Rosterilla ei ollut ylärajaa, mutta otteluihin ei silti puettu kuin max. 10 pelaajaa. Ei ollut tarvista, kun samat jätkät pystyi pelaamaan koko ajan.
1920-luvun puolivälin jälkeen esim. Montreal Canadiens käytti säännöllisesti kahta hyökkäysketjua ja kolmea puolustajaa. Toki ykkösketjun tähdet pelasivat edelleen valtaosan ottelusta, arvelisin 40+ minuuttia. Kaudelle 1925-26 rosterin maksimikooksi tuli 12 pelaajaa.
Kolmoskenttä yleistyi vain muutamia vuosia kakkoskentän ilmestymisen jälkeen 1930-luvun alussa, kun rosterin maksimikooksi muutettiin 15 pelaajaa. Tämä tapahtui kaudella 1929-30. Ainakin seuraavalla kaudella (1930-31) Canadiens käytti yleisesti kolmea täyttä hyökkäysketjua ja neljää puolustajaa. Maalivahti oli 14. pelaaja, häntä ei eritelty, eivätkä kaikki joukkueet muutenkaan käyttäneet/tarvinneet viittätoista pelaajaa. Toki kolmoskentän käyttö/peliaika oli muutenkin aika vähäistä. Kolmoskentän peliaika lisääntyi selvästi 1930-luvun loppua kohti. Läpi 30-luvun rosterin maksimikoko vaihteli 14 ja 15 pelaajan välillä.
Sotavuosien aikana rosterin koko (sekä minimi että maksimi) tippui pariinkiin otteeseen alaspäin, koska miehiä lähti asevoimien palvelukseen ja pelaajista oli puutetta, mutta sotien jälkeen rosterikokoa kasvatettiin aina kauteen 1949-50 asti, jolloin rosterin maksimikooksi tuli 17 pelaajaa. Tällöin neloskenttä tuli ensimmäistä kertaa käyttöön. Tätä tosin kesti vain pari kautta, kun rosteri palautettiin 1951-52 15 pelaajan kokoiseksi, paitsi kotiotteluissa sai käyttää 16 pelaajaa. Kaudesta 1954-55 lähtien sai myös vieraspeleissä käyttää 16 pelaajaa. Yleisin suhde oli tuolloin 11 hyökkääjää, 5 puolustajaa. Maalivahteja ei tuohon laskettu.
Erikoisuutena kausien 1954-55 -> 1962-63 välillä sai käyttää 18 pelaajaa aina joulukuun alkuun asti, ja sitten karsia heistä 2 pois ja pelata loppukausi 16 pelaajalla. Alkukaudesta saatettiin pelata täydellä neljällä kentällä ja kolmella pakkiparilla.
1960-luvun puolivälissä Original 6 -ajan lopulla kokoonpano oli edelleen useimmiten joko 11 hyökkääjää/5 puolustajaa tai 10 hyökkääjää/6 puolustajaa. Joukkueesta ja sen pelaajamateriaalista/pelitavasta riippuen, luonnollisesti. Osa joukkueista käytti neloskenttää kierrättämällä yhtä hyökkääjää kahdessa kentässä.
Neloskenttä tuli käytännössä joka joukkueella käyttöön kaudella 1971-72 (tai sen jälkeen), kun rosterin maksimikooksi tuli 17 kenttäpelaajaa ja 2 maalivahtia. Nykyinen rosterikoko 18+2 tuli käyttöön kaudella 1982-83.
(Tässä tekstissä rosterin koko tarkoitaa siis pelaavaa, otteluihin pukevaa miehistöä)