jepjep.
Iso käsi myös Simmonsille, Hyperion-saaga on kyllä sellainen setti, että sen lukemisen jälkeen voi sanoa tehneensä jotakin.
Ei kannata huolestua, jos ensimmäisen kirjan ensimmäiset 500 sivua tuntuvat uuvuttavilta, koska ne toimivat vain prologina lopulle.
Heikkomieliset tosin sortuvat jo tuossa vaiheessa, mutta omapa on menetyksensä.
Lemin kirjat ovat ihan perusscifiä, mutta siitä hauskoja, että pakollinen neuvostodoktriini oli sisällyttää kirjoihin vakioisen "vuosien varrella kapitalistiset valtiot ymmärsivät tehneensä väärin ja siirtyivät maailmankommunismiin jaadijaadijaadi" ts. kirjojen alussa on aina hieman ideologista materiaalia, tosin käsittääkseni kyse ei ollut Lemin omista visioista, vaan pakollisista "jos haluat kirjan julkaistavan ulkomailla niin sisällytä nämä"-määräyksistä Puolueen taholta.
Asimovin säätiö-trilogia kannattaa tosiaan lukea, loppupeleissähän säätiökirjoja on kokonaisuudessaa 7, mutta niistä nuo 4 uusinta ovat hieman erityyppisiä ja keskittyvät pääasiassa henkilökehityksiin yms. Toki jonkunverran muitakin aiheita käsitellään.
Robotti-kirjat ovat myös ihan viihdyttävää luettavaa ja erityisesti nämä "robottidellarit" ovat aika hyvä siirtymävaihe normaalikirjoista scifiin.
Teräsluolat, joka trilogian aloittaa, on hieman vaikeasti saatavilla, mutta muut osat löytyvät kirjastoista helposti.
Vernor Vingen kirjat ovat myös aika mielenkiintoisia tutkielmia tietoisuudesta (no käpistelyproffahan Vinge on, joten...) ja sen kehityksestä. Vinge tuntuu erikoistuvan alienien ajatusmaailman käsittelemiseen (ts. keksii päästä :) ).
Onhan noita, mutta eiköhän joululoma mene noilla ;)