Sci-fi kirjat, mitä kannattaa lukea?

[Kilgore Trout]

Omiin suosikeihini kuuluvat mm. Vernor Vingen Linnunradan ääret ja Taivaan syvyydet, Iain M. Banksin Kulttuuri-sarja, David Brinin Tähtisumu täyttyy sekä M. John Harrisonin trilogia Valo - Nova swing - Tyhjyys (Kefahuchi Tract trilogy).

Nuo tulivat päälimmäisenä mieleen, osa saattaa täällä olla jo mainuttukin.

 

[hablaa]

Säätiö-trilogia tuli vasta nyt hyvin myöhäsyntyisesti luettua. Ensimmäistä saikin jonottaa kirjastoon. Mielenkiintoinen tarina, ehkä odottamaani kevyempi, mutta silti lukemisen arvoinen. Kannattaako lukea niitä pre- ja post-kirjoja lukea?

Henk. koht. mielipide on että ei välttämättä, ellei ole erityisesti Asimov-fani. Ne enemmän nivoo yhteen muita Asimovin "mytologioita" (robotit-sarja jne.), mutta ei hirveän onnistuneesti allekirjoittaneen mielestä.

Sen sijaan Asimovilta "The Gods Themselves" ("Itse jumalat") kuuluu ehdottomasti lukulistalle. Voitti aikanaan sekä Hugon että Nebulan. Ja "Nightfall" ("Yö saapuu") on ihan klassikkonovelli - siitä tehtiin myöhemmin laajempi versio Robert Silverbergin avustuksella, mutta ei se ole yhtä hyvä. Alkuperäinen sen sijaan on nykyään tekijänoikeudesta vapaa, joten siitä vain: Astounding v28n01 (1941 09) (SLiV)

(löytyy netistä muutenkin, mutta symppistä että archive.org:issa on skannattuna vanha lehti)

 

[Rod Weary]

Sen sijaan Asimovilta "The Gods Themselves" ("Itse jumalat") kuuluu ehdottomasti lukulistalle. Voitti aikanaan sekä Hugon että Nebulan. Ja "Nightfall" ("Yö saapuu") on ihan klassikkonovelli - siitä tehtiin myöhemmin laajempi versio Robert Silverbergin avustuksella, mutta ei se ole yhtä hyvä.

Muistikuvan mukaan Itse jumalat on hyvä teos jopa Asimovin mittapuulla. Muhun iski parhaiten häneltä juuri Säätiö-trilogia. Jotain muistikuvia on myös Avaruuden merivirroista. Kaikki kirjastosta saatavilla ollut tuotanto tuli luettua 80-luvulla kyllä. Sikäli hauska kommentti Nightfallista, että sain sen juuri vähän aika sitten loppuun, eikä se mitenkään tajunnanräjäyttäjä ollut. Luin nimenomaan tuon laajan version, englanniksi kun ei suomeksi löytynyt. Mun mielestä se oli hiukan pitkäveteinen alussa, lopussa pistettiin sitten mutkat suoriksi.

 

[hablaa]

Sikäli hauska kommentti Nightfallista, että sain sen juuri vähän aika sitten loppuun, eikä se mitenkään tajunnanräjäyttäjä ollut.

Menee väkisinkin spoileriksi

Spoileri

Mielestäni Asimov ei ole ikinä ollut mikään paras kirjoittaja, jos nyt ihan kirjallisia arvoja mitataan. Sen sijaan "konseptimiehenä" hän on aivan verraton. Kuten robotiikan 3 (+1 myöhemmin) lait, ja kanssa The Gods Themselvesin vaihtoehtoinen universumi, jossa on täysin eri fysiikan lait. Koska se on 100% "kovaa" scifiä, Asimov oli myös tiedemies.

Yhtälailla "Nightfall" ei sikäli ole kirjallisesti mikään paras teos ikinä, mutta konseptina että on maailma, jossa on koko ajan aurinkoa - paitsi joskus ei ole, ja ihmiset näkee että tähtiä onkin enemmän kuin pystyy laskemaan - on hirveän viehättävä. Vaikka ei olekaan parhaiten kirjoitettua fiktiota.

 

[Rod Weary]

Menee väkisinkin spoileriksi

Spoileri

Mielestäni Asimov ei ole ikinä ollut mikään paras kirjoittaja, jos nyt ihan kirjallisia arvoja mitataan. Sen sijaan "konseptimiehenä" hän on aivan verraton. Kuten robotiikan 3 (+1 myöhemmin) lait, ja kanssa The Gods Themselvesin vaihtoehtoinen universumi, jossa on täysin eri fysiikan lait. Koska se on 100% "kovaa" scifiä, Asimov oli myös tiedemies.

Yhtälailla "Nightfall" ei sikäli ole kirjallisesti mikään paras teos ikinä, mutta konseptina että on maailma, jossa on koko ajan aurinkoa - paitsi joskus ei ole, ja ihmiset näkee että tähtiä onkin enemmän kuin pystyy laskemaan - on hirveän viehättävä. Vaikka ei olekaan parhaiten kirjoitettua fiktiota.

Spoileri

Mua ei häirinnyt Nighfallin konsepti, vaan asukkaiden reaktio siihen pimeyteen, joka ei käsittääkseni tullut edes ihan täydellisenä yllätyksenä. Mun mielestä hiukan sellaista yliampuvaa yläaste-scifiä. Jos se oli olevinaan sivistynyt maailma, niin aika takapajula se oli, kun tuollaisen dystopian saivat aikaan. Mun mielestä konsepti olisi tuollaisenaan toiminut paljon paremmin primitiivisemmässä kulttuurissa ilman tiedemiehiä laskelmineen.

 

[hablaa]

Spoileri

Mua ei häirinnyt Nighfallin konsepti, vaan asukkaiden reaktio siihen pimeyteen, joka ei käsittääkseni tullut edes ihan täydellisenä yllätyksenä. Mun mielestä hiukan sellaista yliampuvaa yläaste-scifiä. Jos se oli olevinaan sivistynyt maailma, niin aika takapajula se oli, kun tuollaisen dystopian saivat aikaan. Mun mielestä konsepti olisi tuollaisenaan toiminut paljon paremmin primitiivisemmässä kulttuurissa ilman tiedemiehiä laskelmineen.

Spoileri

Tästä nyt on aikaa kun on tuon lukenut, enkä ala yhtä kommenttia varten tuota lukemaan kokonaan, mutta joo, olihan niitä elementtejä olemassa miksi ei tullut täytenä yllätyksenä. Kun tämä sykli toistuu (kuten todettua, en muista ulkoa) 10k vuoden välein? Eli että on todisteita siitä, että jotenkin yhteiskunta hajoaa säännöllisin väliajoin.

Mutta ihan näin konseptin tasolla, jos olisi koko ajan ollut auringonvaloa, olisiko vaikkapa meikäläinen ihmiskunta ikinä tajunnut "tähdätä tähtiin"? Väitän että ei välttämättä, koska miksi olisi pitänyt; se olisi vaatinut hirveästi resursseja, eikä mitään takeita että olisi saatu mitään järkeviä tuloksia. Ja sitten kun yhtäkkiä nähdäänkin että maailma on äärettömän monta kertaluokkaa isompi kuin ajateltiinkaan, niin onhan se Mr. Madventuresin sanoin "päräyttävää". Novellin ansio on juuri se, että se loppuu siihen "pää leviää"-kohtaan, ei jatketa sen pidemmälle.

...joka tapauksessa, Nightfall (se novelli, ei kirja) on ihan tunnustetusti klassikko. Eli väitän edelleen että kuuluu lukulistalle.

 

[Tarinankertoja]

Tääkin ketju taas nous, joten...

Kuuntelin äänikirjana Neal Stephensonin Seveneves, kun sitä joku T&A lehdessä joskus suositteli. No olipahan oikein HardScifiä, mutta huikea sellanen. Se kertoo ihmiskunnan selviytymisestä joukkosukupuuton aiheuttavasta tapahtumasta.

Kirja on voittanut Prometheus- ja Kurd Laßwitz -palkinnon ja oli myös ehdolla Hugo- ja Locus-palkinnoille.

Englanninkielinenäänikirja oli luettuna ja näyteltynä ihan Stephen Fryn lukemien HarryPotterien tasosta.

 

[Aamupala]

Tääkin ketju taas nous, joten...

Kuuntelin äänikirjana Neal Stephensonin Seveneves, kun sitä joku T&A lehdessä joskus suositteli. No olipahan oikein HardScifiä, mutta huikea sellanen. Se kertoo ihmiskunnan selviytymisestä joukkosukupuuton aiheuttavasta tapahtumasta.

Kirja on voittanut Prometheus- ja Kurd Laßwitz -palkinnon ja oli myös ehdolla Hugo- ja Locus-palkinnoille.

Englanninkielinenäänikirja oli luettuna ja näyteltynä ihan Stephen Fryn lukemien HarryPotterien tasosta.

Tämä on omallakin lukulistalla ja Stephensonia muutenkin. Ei ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta ehkä nyt voisi siirtää pari sijaa ylöspäin lukulistalla.

 

[Jurvanen]

Ready Player One ja Pratchett -Baxter -kaksikon "Pitkä maa"-sarja ovat kyllä parasta scifiä pitkään aikaan mikä on eksynyt silmäiltäväksi. RPO on jopa yksi suosikkikirjoistani, vaikka onkin taattua Clineä eli hiton lapsellista. Mutta ai hitto kun siinä on hieno juoni, joka valitettavasti joutui Spielbergin raiskaamaksi aivan täysin (Jos elokuvan loppusanoma on: "Halatkaa isovanhempianne", niin ei siitä enää kauheasti kauemmas pääse)

Myös Dan Simmonsin Flashbackissa on tosi kiva juoni. Saman kirjailijan Hyperion-sarja jätti lopulta aika kylmäksi, vailla Lepinkäinen olikin hienosti kuvattu. Tosin en niin digannut siitä kiinalaisen Kolmen kappaleen probleemastakaan, että taidan olla vain hitsaava juntti.
Banksit on aina kivoja ja kyllähän Linnunrata on ihan pakkolukuinen viisiosainen trilogia jo suomennoksen tähden ("Vollahti" on meinaan hienoin tapa kertoa patjan tavasta puhua)

Nuorena Parkkisen "Sinun Tähtesi, Allstar" teki kovan vaikutuksen, vaikkei aikaa niin sitten kestänytkään. Onko se scifiä, vai pelkkä tulevaisuusdystopia? Luultavasti jälkimmäistä.

Asimovista samaa mieltä siinä, että keksi kyllä hienoja ajatuksia ja lakeja, mutta tarinankerronta itsessään oli vähän niin ja näin.