Niinistön kauteen mahtuu onnistumisia, mutta myös selkeitä munauksia. Pahiten riman ali hän veti tämän vuoden alkupuolella, kun lähti täysin virheellisin pohjatiedoin ja argumentein ilmaisemaan huolestuneisuuttaan Suomen julkisen sektorin koosta. Hän sanoi, että osuus on 58% ja se on liikaa. Todellisuudessa tuo osuus on jossain siellä 20-25 prosentin tienoilla. Paitsi, että tuo oli erittäin nolo virhe talousasiantuntijaksi mielletyltä Niinistöltä, se voidaan tulkita myös melko selväksi oikeistolaisia arvoja korostavaksi sisäpolitikoinniksi.
Niinistö vaalikampanjan yhteydessä kertoi ryhtyvänsä toimiin nuorten syrjäytymistä vastaan ja lupasi asettaa korkean profiilin työryhmän asian tiimoilta. Näin hän toimikin, mikä oli positiivinen asia, mutta itse työryhmän tuotos oli niin vaatimaton, että sitä saattoi pitää jopa vittuiluna ja aliarviointina suomalaisia nuoria ja heidän vanhempiaan kohtaan. Mitään tolkullista ratkaisua tämä työryhmä ei todellakaan saanut aikaan. Tässä mielessä Salen pyrkimykset jäivät torsoiksi.
Kolmantena munauksena nostan esiin Islannin ilmavalvonta -keissin. Mielestäni oli Saulilta erikoista ryhtyä niin voimakkaasti ajamaan Suomea vastaamaan Nato.maan ilmavalvonnasta. Jollakin tapaa olisin käsittänyt tuon, jos sinne oltaisi menty Naton tai Islannin kustantamana, mutta nyt projekti suoritettiin meidän veronmaksajien rahoilla. paitsi että tuo on vastuutonta rahojen käyttönä, myös on epäselvää, että oliko tuo päätös edes linjassa Suomen lain kanssa, jonka mukaan Puolustusvoimien tehtävänä on huolehtia maanpuolustamisesta, antaa virka-apua sekä osallistua kriisien hallintaan. Nyt kyse ei nähdäkseni ollut mistään näistä.
Suurimpana ansiona voidaan pitää Saulin ja Putinin tapaamista Sotshissa, jolla oli tarkotus edistää Ukrainan kriisin rauhanprosessia. Tuo pyrkimys oli ehdsottoman oikea ja samalla Sauli osoitti, että kahden välisiä suhteita Venäjän kanssa on tärkeää hoitaa, vaikka erimielisiä ollaankin maailmanpolitiikan keskeisitä kysymyksistä.