Bluesin touhuja 18-vuotta seuranneena voisin sanoa, että negailu on ollut enemmän sääntö, kuin poikkeus fanien keskuudessa sekä median suhtautumisessa joukkuettamme kohtaan. Siihen on toki useasti ollut aihetta, mutta miettikääpä nyt realistisesti tämän kauden joukkuetta; mielettömän potentiaalinen - ehkä potentiaalisin ikinä Espoossa, mutta ei rutinoitunut, joka on tottunut voittamaan.
Häviäminen ei ole paha asia, mutta mielestäni tapa miten se tehtiin Helsingissä, oli ala-arvoinen. Paria ottelua lukuunottamatta kaikki pelit nähneenä voin sanoa, että ei Bluesilla vielä ole mitään hätää, parissa pelissä on hallittu ja on ollut pienestä kiinni ettei olla saatu maaleja, kunnes on tullut alokasmainen virhe ja peli on kääntynyt. Ne virheet nyt vaan tulevat sieltä, ei sille voi mitään - joukkue on nuori, muunmuassa kolme -87 tai myöhemmin syntynyttä puolustajaa kokoonpanossa. On aivan täysin naurettavaa kiukutella, niinkuin Matikainen kiukutteli. Katsomoon asti jokaiselle oli varmasti selvää, että ottelun tuomarit tuomitsivat ihan miten sattuu, mutta auttaako se valittaminen siellä oikeasti mitään. Petrellin ryntäys, Rajamäen ryntäys ja koukkaus, Sallisen koukku sekä Laakson laitataklaus, mikään näistä esimerkiksi ei ollut jäähyn arvoinen, mut silti Petri, joku roti.
Muutenkin tapa millä hävittiin sai lähinnä hymyn huulille, aivan naurettava lammaslauma oli nordenskjöldinkadulla päässyt jäälle. Ensinnäkin kiekkoa ei saatu omista pois, ei sitten mitenkään. Toiseksi, avauspeli ei toiminut hitaissa lähdöissäkään ollenkaan, koska ylempi puolustaja kuljetti kiekkoa ja näin ollen 1-2-2 ohjaus sai joka kerta hyökkääjät kiinni ja toisen pakin ollessa alempana sille syöttäminen ei edistänyt peliä, näin ollen peli seiso ja samaan aikaan hyökkääjät jäi seisomaan hyökkäys siniselle. Kolmas asia, mikä minua häiritsee on Bluesin karvauspeli. Koko alkukausi on meuhkattu 2-1-2 muotoisesta aktiivisesta kahdenmiehen karvaamisesta. Sitä käytetään välillä, mutta useimmiten, kärjet ovat myöhässä ja vastustaja pääsee paineenalta kahdella syötöllä punaselle. Kysymys kuuluu, että miksi Blues ei voi panostaa ennenkin loistavasti toimineeseen 1-2-2 asetelmaan, ja siitä koittaa kääntää peliä nopeammin. Ässät ja IFK käveli molemmat todella helposti useaan kertaan Bluesin alueelle, kun taas Blues oli pakotettu dumppaamaan ohjauspelin takia kiekkoa kulmaan, josta karvaus oli auttamattomasti myöhässä. Kuviot järjestykseen ja nopeasti.
Viimoisena mietintänä viel sellainen huomio, että kauden sarjapeleissä esimerkiksi Kähkönen on monesti ollut valittamassa tuomareille erittäin suurieleisesti, ihan kuin Kähyllä olisi jotenki mielettömät paineet kapteeniudesta. Se heijastuu samalla myös Kähyn peliin, mies ei saa kiekkoja haltuun, kiekko karkaa kuljetuksesta, syötöt ei napsu lapaan ja YV:llä ollaan kulmassa pelintekijän paikalla. Nämä asiat eivät muutenkaan kuulu Kähyn rooliin ykkösketjussa, joten jotain olisi tehtävä. On se sitten kapteenin vaihtaminen Kähkösen paineiden poistamiseksi tai sitten Kähyn tiputtaminen kakkos- kolmosketjuun hetkeksi pois parrasvalosta.
Tuomioita ajattelin itse antaa, kun kaudesta on takana 10-12 peliä, sitten pitäisi pelin näyttää paremmalta; jossei muuten, niin kenties jonkun vahvistuksen voimin?