Täällä on yhden sairaanhoitajan puoliso, ja sekä minä, että tämä sairaanhoitaja-puolisoni ihmettelee juuri hoitoalalla tapahtuvaa "itkua" palkkauksesta. Palkkaushan on hyvä koulutukseen nähden. Ei, sillä palkalla et saa Erottajalta kämppää, etkä osteltua Chanelin laukkuja joka viikko, eikä pidäkkään saada. Sen sijaan normaalielämän sillä kyllä saat. Työkö raskasta? Samalla, ellei pienemmälläkin palkalla työskentelee todella moni esimerkiksi ulkotöissä. Sinne ulos on lähdettävä koko päiväksi, satoi tai paistoi, oli pimeää tai valoisaa. Ja yleensä ulkotöissä tehdään fyysistä työtä koko työvuoron ajan. Ajattele itsesti pimeään räntäsateeseen tekemään vaikka salaojitusta. Kuuleeko näiden suusta samanlaista valitusta palkasta? Ei.
Todella, todella moni työskentelee yksityisellä puolella samalla ja pienemällä palkalla paskahommissa, jossa lomia saattaa olla vain 4 viikkoa vuodessa. Kuuleeko näiden suusta valitusta? Ei.
Työvuorotko menee "väärin"? Tervetuloa kuljetusalalle. Koskaan et tiedä monelta pääset kotiin työvuorosta. Se on täysin riippuvainen muista.
Puolisoni sanoi hyvin, että suurin osa valittajista on vieraantunut oikeasta elämästä, eikä osaa ajatella yhtään sitä, että iso osa ihmisistä tekee ihan yhtä raskasta, ellei raskaampaa hommaa huonommilla eduilla ja samalla ja huonommalla palkalla. Jostain syystä vain hoitoalan ihmiset nostavat älämölöä. "Ihmisten hengen eteen työskentely" -peruste ei ole riittävä, koska työolosuhteet ei todellisuudessa eroa muistakaan duunaripaikoista. Jos ammatti tuntuu henkisesti liian raskaalta, ja raha parantaa tätä henkistä kipua, niin give me a break. Sillä periaatteella välillisesti ihmisten henkeen liittyvissä ammateissa pitäisi saada jatkuvasti palkkaa lisää.