Mitä ihmeen kärjistystä, kalevi on meille kertonut, että hän ja työtoverinsa tekevät työtään "vain ja ainoastaan rahan takia". Eikö häntä kannata tässäkään asiassa uskoa?
Toki kerron näistä monisyisemmistä syistä. Usien paljastuu, ettei se ammatti johon kouluttautui ei ollutkaan sellainen kuin kuvitteli, kiinnostus muuttuu, terveys ei salli.
Tai sitten muuttaa sellaiselle paikkakunnalle jossa ei alan töitä ole. Näitä vaihto-ehtoja on monia.
Samoin syyt lähteä ulkomaille (seikkailu, elämänkumppani). Jos pelkän rahan perässä juoksee, saa juosta aina.
Minä olen tätä ketjua lukenut ja siihen kirjoittanut, olet sinä siitä tietoinen. Olemme me ennenkin väitelleet tämänkaltaisista asioista.
Ja olen ajatellut asiaa muiltakin kanteilta, usko pois.
Syy miksi olen kärkäs nyt arvostelemaan hoitajien linjanvetoja on se, että heille tarjottiin nyt palkankorotusta, avattiin pää asian korjaamiselle. Se ei kelvannut, piti saada kerralla PALJON enemmän.
Se miksi tuntuu siltä, että hoitajia ei kiinnosta potilasturvallisuus ja työolosuhteet on se, että eiväthän he niistä puhu. Vaan rahasta, kun kylliksi maksetaan, niin unohtuvat ne ikävät asiat. Se on minusta todella väärä lähtökohta terveydenhoito-alan ongelmien ratkomiseen, ja tekee hallaa sille.
Se millaiseen korvaukseen hoitajat ovat tai eivät ole oikeutettuja on vaikeampi asia. Mutta hoitajien valitsevat keinot päästä tavoitteihinsa eivät ole oikeutettuja. Oletko siitä eri mieltä?
Siis mitä? Kehottaisin -täysin vilpittömästi- tutustumaan tähän alaan paremmin. 70-luvulla oli samanlainen ihmettely hoitajapulast ym. ja olisiko ollut 80-luvulla kun tehy oli lakossa viimeksi (ihan mutulla)...
Se mitä itse olen saanut työssäni seurata terveydenhuollon toimintaa kertoo kylläkin hieman toisesta suunnasta. MUTTA kun valittaminen työolosuhteista ei tuo muutosta. Miksi? No, siksi koska koko systeemi on melkein verrattavissa surullisen kuuluisaan NHS:ään jonka byrokraattiset rattaat ovat niin vailla öljyä, että muutokset vaativat uuden jääkauden verran ryminää toteutuakseen.
Kuitenkin suurin ongelma Suomessa on mielenterveyspuolen rahoituksen puute. Harjavallan sairaalan n. 600 potilaspaikasta jäljellä on laman jälkeisessä Suomessa n. 150-200. Tuskin nyt ainakaan siitä syystä, että enää olisi ihmisiä mielenterveysongelmineen. Mitä tämä sitten liittyy hoitajien palkkatoiveisiin? No ehkä lähinnä siten, että painikisat osastoilla ovat oikeasti arkipäivää, viikottaisia. Oma terveys on sinällään pelissä joka päivä, narkomaanien ym. kanssa toimiessa. Työstään pitivät monet, eivätkä halua muualle, mutta palkan ollessa pieni, se aiheuttaa helposti monissa tilanteissa sen tunteen, että onko tämä sen arvoista... Nyt en sano, että tämä olisi jokaisella mielessä, mutta hepatiittinarkin kanssa painiminen jälkimmäisen vaipuessa johonkin aggressio/angstiin ai