Pallokerho on elossa kuten historiallisen kokemuksen nojalla saattoi olettaakin. Emme tiedä saldoja emmekä limiittejä, mutta ihan järkevää puhetta tuli Itukassa ulos. Talous, ottelutapahtuma ja yhteisöllisyys ovat oikeita fokuksia tässä tilanteessa. Miten ne realisoituvat, se aletaan nähdä, kunhan pelit ovat kunnolla käynnistyneet.
Lindénin Pekalta jää valtavat saappaat sovitettaviksi. Mutta hei, Pekka on eläkeiässä. Hänelläkin on oikeus huokaista ja antaa tilaa ja aikaa itselleen. Kokemuksesta tiedän, mitä ikääntyminen merkitsee ja miten yksittäiset tapahtumat voivat saada tunnustamaan tosiasiat äkistikin.
Taivastelu tai pirujen maalaaminen seinille on turhaa ja hyödytöntä eikä ainakaan auta joukkuetta eikä seuraa. Antakaamme uuden väen näyttää, mihin pystyvät vähillä rahoilla. Itse asiassa, tuskinpa SaPKon tilanne on ratkaisevasti huonompi kuin useimpien muidenkaan seurojen. Savonlinnassa vain ollaan keskimääräistä realistisempia ja valmiimpia reagoimaan, kun seuran historia on niin pitkä.
Uskottavuuden ja luottamuksen psykologia on ihmeellinen juttu. Kun vakuutetaan sanomalehdessä, että laiva pidetään pinnalla vaikka väkisin, sillä on vaikutusta. Niinhän se Mario Draghikin vakuutti seitsemän vuotta sitten, että euro pidetään pystyssä. Finanssiväki uskoi, ja pystyssä on. Keinot tosin olivat Euroopan keskuspankilla osittain päinvastaiset kuin SaPKolla, mutta erilaisia ovat laji ja sarjakin, missä pelataan.
Eivät nuo uudet hankinnatkaan näytä minusta sen kummemmilta arpajaisilta kuin viime vuosien hankinnat ovat olleet. Varmuudella ei voi kenenkään onnistumisia koskaan ennustaa, eikä Tanuksia, Lepauksia ja Jürgensejä kasva joka oksalla.
Mutta tehoja ovat nämä uudet pojat nuorten liigassa tehneet, eikä kuka tahansa pääse kokeilemaan miesten liigassa. Eikä tee maalia ensimmäisessä vaihdossaan kahdennellatoista sekunnilla. Tämä poika on muuten SaPKon oma kasvatti.
Tavataan Talvisalossa koronasodan jälkeen kello 18.30.
