Mielestäni ei ole oikein syyttää mediaa ja yleisöä siitä, että pääministeri on julkisuudessa lähinnä maistelemassa fetapiirakkaansa ja avaamassa kotinsa ovia toimittajille, samaan aikaan kun hän ei ole hevillä saatavilla isojenkaan mediatalojen politiikan ja talouden haastatteluihin. Tästä linjasta Marin on päättänyt viime kädessä itse.
Kyllä mediassakin kritisoimisen aihetta on, eikä se liity pelkästään Sanna Mariniin. Naispoliitikon ei tarvitse kuin ilmoittaa jäävänsä vanhempainvapaalle, niin lehdet alkavat huutaa yllätysvauvasta ja vauvaonnesta. Vasta sen jälkeen puhutaan mahdollisesta seuraajasta, vaikka se on paljon oleellisempi asia.
Toinen esimerkki on journalismi, joka herää henkiin itsenäisyyspäivän lähestyessä. Tullessaan valituksi kansanedustajaksi jätti Li Andersson itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton väliin kritisoimalla mediaa sen olevan enemmän kiinnostunut naispoliitikon asuvalinnasta kuin ajamastaan politiikasta. Käsittämätöntä oli se, että Andersson sai tästä kritiikkiä, vaikka se oli hyvä näpäytys linnanjuhlajournalismille ja sitä hengittäville susannakoskille.
Olen tästä huolimatta kanssasi samaa mieltä Marinin medianäkyvyydestä. Minusta siinä ei ole mikään vikaa, että Suomen pääministeri on ollut Timen ja jopa Voguen kannessa, mutta samalla toivoisin hänen olevan myös vaikka Der Spiegelissä.
Olen Marinin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että pääministeri-instituutiota sopii ravistella. Tyylistä ja siitä millä kannuksilla sitä tehdään en jaa Marinin näkemystä.