Jospa itse muotoilisin asian vaikka näin, että tämän kaiken myötä sana "lehmänkaupat" nousee aivan uusiin, sanalla sanoen tähtitieteellisiin, sfääreihin. Eli loppupeleissä valtakunnan johdossa millään mitä teet/et tee ei ole mitään merkitystä yhtään mihinkään.
Onko sillä koskaan ollut? Omille sallitaan mikä tahansa ja se selitetään puhtoiseksi, mutta vieraita lyödään surutta.
Joskus asiaa kysyttiin poliitikoilta itseltään. Silloinen kristillisten edustaja ja itsekin kristitty Toimi Kankaanniemi laittoi sanansa niin, että politiikassa suora valehtelu ei ole hyväksyttyä, mutta sanansa saa toki asetella sillä tavalla, ettei totuus tule ilmi.
Olen liikkuva äänestäjä. Olen äänestänyt mm. persuja ja demareita, vieläpä nimenomaan Sanna Marinia, mutta en ole koskaan kokenut, että puolueen valinnalla olisi merkitystä politiikan moraaliin. En äänestänyt Marinia siksi, että olisin toivonut nuoren naisen muodossa politiikkaan puhtaampaa moraalia, vaan siksi, että hän vaikutti järkevältä, osasi perustella ajatuksensa ja näytti seisovan niiden takana.
Toivon että Marin jatkaa napakkaa esiintymistään, uskaltaa vetää omaa linjaansa ja antaa koirien räkyttää. Ohisalo on politiikkaan aivan liian harmaa. Hänellä on epäilemättä asiantuntijuutta ja kyky ottaa asioista selvää, mutta karisma ja luonteen terävyys eivät riitä.
Andersson taas on aivan liian ideologinen, todellisuudesta vieraantunut, eikä tarjoa tarttumapintaa perinteisen vasemmiston edustajalle. Hän on perhonen kovakuoriaisten keskellä.
Marinilla on mahdollisuus nousta vasemmiston näkyvimmäksi ääneksi. Epäilemättä äänestäjiä valuu persuihin ja keskustaan, mutta toisaalta niitä myös tulee vihreiltä ja vasemmistosta, jos Marin vain onnistuu esiintymisessään. Kysymys on lähinnä siitä, riittääkö Marinin itseluottamus seisoa ryhdikkäästi ja uskottavasti. Ulkoisesti ja ilmaisullisesti hän kelpaa vallan hyvin puolueen johtohahmoksi.
Demareille keskustan ajojahti oli lottovoitto, koska mitään yhtä paljon kannatusta syövää kuin Rinne ei voi puolueelle kuvitella. Jahdillaan keskusta myös mahdollisesti nakertaa omaa jo valmiiksi alas luisunutta kannatustaan, koska sieltäkin siirtyy maltillisia yleisäänestäjiä demareiden leiriin, jos Marin onnistuu.
Toivoin, että Halla-ahosta olisi tullut uudenlainen poliittinen johtaja, joka tekisi politiikkaa tosiasioihin nojaten. Olen lähettänyt hänelle tukipostiakin. Valitettavasti Halla-ahokin näyttää sortuvan yhä enemmän ja enemmän perinteiseen äärisubjektiiviseen räksyttämiseen ja piilovttuiluun, jossa asiat hukkuvat identiteetin ja taistelun alle.
Kaikille puolueille valta vaikuttaa olevan tärkeämpää kuin maan asioiden hoitaminen. Yksikään puolueista ei pyri ajamaan maan kokonaisetua, jossa kevyesti painotettaisiin omaa ieologista näkemystä, vaan sen sijaan puolueet tahtovat erottautua toisistaan. Se ei pienessä maassa hyvää tiedä. Pienen kansan olisi syytä ymmärtää, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita.