Objektiivisesti katsottuna Marin hoiti koronan kohtuullisesti, oli mukana viemässä Suomea Natoon ja Ukrainan sotaankin liittyen toimet ovat olleet valtiomiesmäisiä.
Talouden osalta Suomessa tehtiin melko keynesiläistä politiikkaa ulkoisten shokkien takia ja ainakin toistaiseksi näyttää, että lopputulos oli valtion velkaantumisesta huolimatta parempi kuin edellisillä kierroksilla (90-luvun lama ja 2008 finanssikriisi).
Melkoisen hankala on pitää kovin rakentavina tai edes vähän alusta reaalitodellisuudessa kiinni olevina näkemyksiä kaikkien aikojen huonoimmasta pääministeristä.
Nähdäkseni kertoo lähinnä siitä, että joko ei olla seurattu politiikkaa kauhean pitkään ja/tai kauhean huolella.
Edit.
Ja tämä siis poliittisen kartan oikeasta alakulmasta katsottuna, ihmiseltä joka ei missään olosuhteissa, koskaan, äänestäisi demareita.
Uudenmaan sulkemista voi jälkikäteen pitää kummallisena, mutta kukapa tuolloin tiesi, mikä on paras ratkaisu. Sikäli siitä annan jopa minä armoa.
Iso miinus tulee siitä, Kiuru sai yksinvallan päättää, milloin on oikea aika kävellä ulos ovesta. Eikä rajoituksissa aina muistettu kaikkia yksityiskohtia, kun Kiuru hyödynsi valta-asetelmaansa Mariniin nähden.
Natohommissa kääntyi takki, mutta lopulta ymmärsi olla vaaliteemanaan korostamatta, kuinka "on jo 1970-luvulta asti kannattanut". Hienoista virettä, että Marinin johdolla mentiin Natoon oli liikkeellä, mutta mielestäni niissä rajoissa kuin hän asian äärellä olikin.
Iso miinus on myös se, että ei pidä tasavallan presidenttiä tai muutakaan ulkopolitiikan yhteistyöjärjestystä juuri minään. Kammottavaa epäkunnioitusta näkynyt muussakin kuin hornet-jupakasssa. Ketä määrää, on keskeinen asenne.
Silti näen minäkin, että jossain myös onnistui. Korona oli kova paikka oikeasti, eikä kaikki muukaan ole ihan ojaan valunut.
