Mitä enemmän erilaisia poliittisia instituutioita arvostetaan edes perustasolla ja niiden yhteiskuntaa rakentavaan toimintaan luotetaan, sen vakaampi on yhteiskuntarauha. Mitä enemmän poliitikkojen toiminta herättää epäluuloja tai substanssiosaamisessa on puutteita sen enemmän poliittiset ääriliikkeet saavat ääntänsä kuuluviin.
Näin se tosiaan on kuten kirjoitat, mutta tämäkin näkemys sisältää erilaisia asteita, joissa pitäytyminen täytyy pystyä haastamaan. Siis se, mikä nähdään tänään arvokkaana, ei välttämättä olekaan sitä enää tulevaisuudessa, vaan silloin arvostetaan täysin erilaisia asioita, jotka merkitsevät vakaata yhteiskuntaa tai luottamusta poliitikkoihin.
Ei siitä ole pitkä aika, kun silloinen perussuomalaisten kansanedustaja oli pahastunut väärennetyistä "Linnan juhlien" kutsukorteista (joiden tarkoitus ei ollut päästä Linnaan sisään, vaan tehdä kepponen sellaisille, jotka eivät olleet kutsuttujen joukossa) toteamalla "eikö mikään ole enää pyhää." Oinosen mielestä siis pelkän kutsukortin väärentäminen oli jonkin arvokkaan, jopa pyhän, rikkomista. Oinosen näkemys on minusta huvittava, mutta ilmeisesti jotkut näkevät, että kutsukortti juhlaan, johon kutsutaan mm. viihde-elämän julkkiksia tanssimaan ja juomaan boolia, on pyhä.
Joillekin kirkko on niin pyhä, ettei siellä saisi pitää kuin liturgisia tilaisuuksia, mutta toisille kirkko on arvokas paikka pitää erilaisia ihmisiä yhteen kokoavia tilaisuuksia, kuten konsertteja. Kari Kanala on pitänyt kirkossa jalkapallostudiota. Onko näissä rikottu jotain arvokasta, joka uhkaa särkeä yhteiskuntarauhaa?
Sekin täytyy huomioida, että tapaus Marinissa joidenkin raja on mennyt siinä, ketkä ovat riittävän arvokkaita henkilöitä kuulumaan pääministerin ystäväpiiriin. Tässäkin ketjussa on nostettu esiin, että sosiaalisen median vaikuttajat ovat niitä, jotka herättävät epäluottamusta. Antroblogissa on tästä hyvä kirjoitus.
Symbolinen raja vallanpitäjien ja kansalaisten välillä tulee näkyväksi kun joudutaan pohtimaan, kuka voi vierailla pääministerin virka-asunnolla ja mitä siellä saa tehdä.
Mediassa ja somessa jylläävä keskustelu kertoo, että ns. #kesärata-kuvan koetaan rikkoneen kyseistä rajaa.
Vastaavaa tapahtui maaliskuussa 2018 järjestetyn ilmastomielenosoituksen yhteydessä, jolloin muutama mielenosoittaja kiipesi Eduskuntatalon pylväisiin.
Eduskunnan turvallisuusjohtaja Jukka Savolan mukaan pylväisiin kajonneet mielenosoittajat olivat ”rikkoneet jotain pyhää”.
Sampo Villanen analysoi tapahtunutta tuolloin AntroBlogissa seuraavasti:
"Ilmastomielenosoittajat eivät rikkoneet mitään aineellista eivätkä tehneet mitään erityisen poikkeuksellista. Kiipeämällä pylväisiin he liittivät itsensä eduskunnan julkisivuun, portaiden yläpuoliseen alueeseen, ja rikkoivat symbolisen eron vallankäyttäjien ja kansalaisten välillä."
"Tämä on se 'jokin pyhä', jota päällikkö koki rikotun: vallankäyttäjien symbolinen koskemattomuus. Kun kansalaiset eivät pysyneet poissa vallanpitäjien alueelta, he kyseenalaistivat paikkansa heidän alapuolellaan."
Suomalaisen yhteiskunnan ajatellaan olevan hyvin tasa-arvoinen, mutta sitä jäsentävät suhteellisen jäykät sosiaaliset hierarkiat. Poliittista valtaa ilmentäviin paikkoihin, kuten Kesärantaan, liittyy kulttuurisia pyhyyden käsityksiä, mikä voi osaltaan selittää kollektiivista kokemusta tilan 'häpäisystä'.
Kysymys oikeastaan kuuluukin, mitä pääministerin virka-asunnolla voi tehdä "rikkomatta jotain pyhää"?
Ehkä jo ensi keväänä näitä ihmisiä tullaan valitsemaan kansanedustajiksi, mikä ei pitäisi olla kovin suurin muutos, koska jo nykyiset poliitikot haastavat käsitystä arvostuksesta jokapäiväisellä käyttäytymisellään sosiaalisessa mediassa.
Korostan, että minusta valtion edustustilassa, joksi Kesäranta lasketaan, pitää olla sille kuuluvat järjestyssäännöt, mutta en halua kuulua niihin, jotka eivät osaa haastaa omaa ajattelutapaa. Mutta siis, hyvä kirjoitus sinulta yo. lainauksen osalta.