Offtopic:
Arvoliberaalissa maailmankuvassa ehkä keskeisin ohjenuora on, että ihminen on vapaa tekemään kaikkea sitä, mikä ei satuta muita tai aiheuta heille haittaa. Tietysti jos omaa konservatiivisen maailmankuvan, niin tällaisen eron ymmärtäminen voi olla vaikeaa.
Akseli ei ehkä ole ihan noin yksinkertainen. Esittämästi luonnehdinta arvoliberalismista ottaa huomioon vain yksilön halun, enkä itse pidä sitä kovin luotettavana ohjenuorana
edes yksilön itsensä kannalta. Se ei myöskään ole kovin hyvin sopusoinnussa esimerkiksi luottamuksen kanssa. Suomalainen yhteiskunta on luottamusyhteiskunta eikä siksi ole kovin yllättävää, että erikoisissa tempauksissa laajaltikin arvioidaan vaikutuksia esim. instituutioiden nauttimaan luottamukseen.
Mutta ehkä oikea arvoliberalisti olisi valmis uhraamaan luottamuksen yksilönvapauden eteen?
Luottamus ansaitaan sillä, että osallistut muiden ihmisten hyvinvoinnin rakentamiseen. Ihmisille on oikeasti todella vaikea jakaa itseltään jotain toiselle vastikkeetta. Vielä vaikeampaa se on jollekin tuntemattomalle ihmiselle. Luonnehdintasi arvoliberalismista ei huomioi tätä ollenkaan. Voisin veikata, että jos yhteiskunnassa on tarpeeksi iso joukko "vapaamatkustajia", yhteiskunta hajoaa tavalla tai toisella.
Mutta ehkä oikea arvoliberalismi onkin valmis jakamaan yhteiskunnan yksilötasolla voittajiin ja häviäjiin?
Luonnehdintasi arvoliberalismista ei myöskään ota kantaa vastuun jakoon tai vaikkapa empatiaan. Tuolla määritelmällä arvoliberalistinen yhteiskunta on itsekkäiden ihmisten yhteiskunta, jossa muista ei juuri tarvitse välittää, kunhan ei (suoraan) satuta heitä. Jos minä saan tehdä mitä minä haluan, niin miksi ihmeessä välittäisin toisten kärsimyksistä, jos en itse niitä aiheuta?
Konservatiivisuus liitetään usein poliittisessa keskustelussa takapajuisuuteen ja vanhoista arvoista kiinni pitämiseen. Minä pystyn liittämään sen moneen muuhunkin asiaan. Minusta on esimerkiksi hyvä säilyttää vanhaa kirjallisuutta ja vanhoja rakennuksia (vrt. futurismi(*)), ja minusta esimerkiksi luonnon suojeleminen on tärkeää ihan itseisarvona. Olen siis jättänyt taakseni vaiheen, jossa koettaisin perustella luonnonsuojelun tärkeyttä filosofisella tasolla, se ei vain ole minusta mielekästä.
En voi väittää olevani sen enempää liberalisti kuin konservatiivi, mutta kieltämättä pitkäaikainen työ IT-alalla on aiheuttanut sellaisen "aivovamman", että suhtaudun tällaisiin "kaikki kerralla uusiksi" -ratkaisuihin elämässä ylipäätään vähän nihkeästi. IT-alan jutut eivät ole niin monimutkaisia kuin tosielämän jutut, ja niissäkin joutuu huomaamaan, ettei vain kerta kaikkiaan ymmärtänyt, miksi joku asia on tehty jollain tavalla 20 vuotta, ennen kuin menee muuttamaan sitä ja alkaa tulipalojen sammuttelu, sormiakrobatia vuotavien paikkojen tilkitsemiseksi ja tilapäisiksi tarkoitettujen kiireellisten purkka-laastari -viritysten tekeminen, jotka jäävät pysyviksi ihmetyksen aiheiksi tuleville sukupolville.
Oma lähestymiskulmani asioihin on nykyään luokkaa "askel kerrallaan ja seurataan tilannetta": ei ole pakko tehdä asioita just niin kuin tehtiin ennen, mutta ei niitä kaikkia ole pakko kerralla heittää roskikseen. Ihmisen ymmärrys syy-seuraus -suhteista on valitettavan rajallinen paljon todellisuutta yksinkertaisemmissakin asioissa.
Mutta tämä offtopicista.
Lisäys: Tämä siis tavallaan puoltavana kannanottona niihin tässä ketjussa olleisiin kommentteihin, että voitaisiinko olla heti kaivamatta niitä poteroita ja heittämällä "viittoja" eri mieltä olevien kanssa. Marinin bilettämisvuodon puolustajista kaikki eivät ole wannabe-feministi-vihervassari-Marin-fanboy/girl-armya, eikä vastustajista kaikki naisvihamielisiä oikeistonatsipersuöyhöjä.
(*) Jos futurismi aatteena ei ole tuttu, niin tästä tiivistelmä:
Futurismi – Wikipedia
