Sanna Marinillahan olisi ollut hyvä mahdollisuus viedä johdollaan Demarit Orponkin hallitukseen, mikäli tahtotilaa olisi riittänyt. Sinipunakortti olisi varmasti katsottu loppuun asti, mikäli SDP tosissaan olisi hallitustunnusteluihin lähtenyt.
Yhtä lailla Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja SDP:n muodostama "kansallisen yhtenäisyyden hallitus" olisi saattanut myös kokeilun arvoinen. Talouden ja soten isot linjat olisi kenties saatu suunniteltua kompromissihakuisesti ja kenties Persuista olisi äärilaita saattanut ennen pitkää jopa lähteä. Sanna Marinille olisi mitä oletettavimmin ollut tarjolla kansainvälisesti näkyvä ulkoministerin salkku.
Marinin kampanja perustui täysin siihen, ettei oikeistohallitusta tule eikä mistään tulla säästämään. Orpon hallitukseen lähteminen olisi romuttanut Sannukan kaiken uskottavuuden, koska kokoomus ei olisi voinut joustaa säästöistä. Ja tuskinpa olisi toisella puolellakaan ihan nikottelematta lähdetty samaan pöytään edes hetkeksi (koska kaikki tiesivät Marinin jättävän Suomen kesken vaalikauden) Marinin, Mäkysen, Bile-Ilmarin ja Kiurun kanssa. Kokoomuksen kenttähän tuntuu olevan tyytyväisiä persuihin juuri siksi, että epämiellyttävistä piirteistään huolimatta persujen kanssa on mahdollista sopia asioista.
Persuja Marin taas kutsui rasistiseksi puolueeksi ja PS hyökkäsi Marinia vastaan toistuvasti. Hallitus-oppositio-räkytystä ei tule täysin tosissaan ottaa, mutta perussuomalaisten kohdalla tilanne on toinen: PS ratsastaa olevansa vaihtoehto vihervasemmistolle. Mikä vaihtoehto se sellainen olisi, jos Audin kyyti kelpaa vihervasemmiston kuningattaren seurassa?
Oikeastaan Marin pelasi korttinsa henkilökohtaisella tasolla aika hyvin. Vaalitappion pystyi spinnaamaan voitoksi, Pirkanmaalta tuli uskomaton äänisaalis ja lähtönsä markkinoitiin suuren kansainvälisen uran alkuna vrt. Kiviniemi tai Katainen, ketkä poistuivat luuserin leima otsassaan. (toki koville palkoille) Marinin kaltaiselle imagopoliitikolle tuo ei ole pieni asia.