Marin saavutti niin suuren suosion ja jopa kansainvälisen maineen, että päätös oli varsin looginen. Aho-syndroomasta voisi myös puhua. Paluu sorviin ääreen ei enää kiinnostanut, koska joku muu on nyt piällysmiehenä. Nimenomaan miehenä. Laskeutuminen alas korkeuksista oli tässä tapauksessa liian vaikeaa.
Toki voidaan myös spekuloida sinipunalla. Nyt kun punaväri on haalentunut merkittävästi, kenties säästötkin alkavat demareille maistua. On yö, jolloin zombiet nousevat koloistaan. Tapahtuisiko nyt vastaava ilmiö: oikeistodemarien esiinmarssi. Jossakin kai heitäkin on. Yksi jo kritisoikin hallituksen talouslinjaa: kääntyvätkö demaritakit hetkessä?
Yhtäkkiä demarit huomaavatkin, että heilläkin on säästöpossu kotona. Huomaavat, että ovat itse asiassa kaiken aikaa kannattaneet säästämistä. Marinin hallituksesta tulee toiseuden edustaja, siihen viitataan enää alaviitteillä. Kukaan ei tunnusta olleensa hallituksessa.
Ja sellaistahan se politiikka huipulla lopultakin on, sarja takinkääntöjä.
Demareissahan on hyviä talousrealiteettien tuntijoita ollut aiemminkin, Koivisto, Lipponen ja tietenkin supermies Raimo Sailas. Kaikkien velanottajien kauhu. Miten tuollainen voisikaan olla demarien jäsenkirjalla?
Jotenkin on vaikea nähdä Marinia enää rivikansanedustajanakaan. Työhakemukset ovat jo vetämässä ja pian saamme kuulla mielenkiintoisia uutisia. Hänen miehensäkin irtisanoutui.
Olisiko seuraava työpaikka finanssitalouden alueella? Jossa voisi taas käytellä muiden rahoja? Tai ehkä jokin ylevä YK:n tehtävä. Marinista tulee loistava keulakuva jollekin organisaatiolle. Ja edelleenkään kukaan ei saa sanoa hänelle poikkipuolista sanaa. Koska uhriutuminen.