Hän on ensimmäinen täysin länsimielinen SDP:n johtaja.
No ei kyllä ole. Ehkä jonkun 70- ja 80-luvun taitteen jälkeen, mutta sotien jälkeinen SDP oli nimenomaan länsimielinen ja NL piti heitä luokkapettureina. Ei Marinia paljon putkilobbarit haitanneet ennen Venäjän hyökkäystä, yksi sellainen kuiskuttelee korvaan edelleen puoluesihteerinä.
Länsimielisyys on opportunismia ja poliittista pelisilmää taustatiimiltä. Ennen tuota sotaa oli kv-mediassa kertomassa ettei Suomi hae NATO:n jäsenyyttä hänen pääministerikaudellaan.
Hän yllätti Navalnyin ja Venäjän osalta Kokoomuksen ja esimerkiksi Ilkka Kanervan täysin. Kyllä tuossa on poikkeuksellista poliittista lahjakkuutta kun katsoo Marinin toimia ja näkemyksiä Venäjän, Baltian, Puolan ja Suomen osalta turvallisuuspolitiikkaan liittyen.
Poliittista rohkeutta ja populismia tässä oli opprtunismin lisäksi, mutta en tiedä onko tuossa mitään
poikkeuksellista poliittista lahjakkuutta. Marin osaa viestiä somen kautta ja siinä häntä varmasti tuetaan, mutta enemmänkin näkisin, että kyseessä on vain eri aikakauden edustaja kuin perinteisen demariputken läpi tulleet puoluemuumiot.
Marin sai mahdollisuuden, avasi oven ja otti SDP:n kentän haltuunsa. Ei tietenkään yksin, mutta suvereenisti silti. Sama on toistunut kansainvälisessä politiikassa.
Aika näyttää miten suvereenisti SDP:n kenttä on hallussa. Oma arvio on, että lentää bussin alle seuraavasta munauksesta hävittyjen vaalien jälkeen.
Luen Marinin kiistattomaksi ansioksi sen, että on kansainvälisesti valovoimainen ja tehnyt demareista kiinnostavan nuorten (naisten) silmissä sekä ykkösvaihtoehdon vihervasemmistolaisessa arvoliberaalissa skenessä ohi Vasureiden ja Vihreiden. Demareiden
kenttä eli ay-liike, julkisten alojen palkansaajat sekä eri paikallisjärjestöt eivät Marinilla ole yhtään sen paremmin hallussa kuin edeltäjillä, pikemminkin päinvastoin.