Niin joo, toivotuksen olisi voinut laittaa vaikka valtioneuvoston kanslian joulukuun kuukausijulkaisun takasivulle.Luonnollisesti uuden vuoden toivotukset kuuluvat pääministerin toimenkuvaan, mutta voihan sen toivotuksen hoitaa virallisempaakin reittiä. Minulle ei vaan jotenkin toimi tuollainen some-meininki, mutta suurin osa on tässä asiassa varmasti täysin toista mieltä.
Vajaa vuosi sitten oikeistossa närkästyttiin, kun Tarja Halonen toivotti Twitterissä liukasta laskiaista. Rankkaa täytyy kyllä elämän olla, kun juhlapäivien toivotukset vasemmistopoliitikoilta saavat raivostumaan.
Niin joo, toivotuksen olisi voinut laittaa vaikka valtioneuvoston kanslian joulukuun kuukausijulkaisun takasivulle.
Aika dinosaurukselta alat vaikuttaa toiveesi kanssa, että poliitikot ei käyttäisi somea vaan virallisia kanavia. Se juna meni kai jo 2017-2020 kun Yhdysvaltain presidentti ei juurikaan pitänyt mitään virallisia puheita mutta twiittasi neljän vuoden ajan yötä päivää kuin heikkopäinen.
Kuulemma Sauli Niinistö on myös julkaissut aiemmin Twitterissä kuvan pojastaan Aarosta ja Lennu-koirasta. Kuvaan oli editoitu Aarolle puhekupla "Lauletaanko?".No entä vaikka pääministerin virallinen twitter-tili tms., eikö Salekin presidenttinä meitä kansalaisia lähesty virallisia kanavia käyttäen? Miten muuten tuo twiittaava punapää tähän liittyi, eikö toiveenani ollut juuri some minimiin?
Edit. Sori luin väärin ja ymmärsin nyt mitä sanoit. Sieltä alkoi alamäki, jolle ei loppua näy.
Ymmärsit kirjoitukseni väärin, olin siis kanssasi samaa mieltä ja tuo Orpoa koskeva osuus oli tarkoitettu sarkasmiksi.Niin, ehkä Marin keskusteli tai mietti samoja asioita illallisellaan, tai sitten ei. Jaksuhalit myös siihen suuntaan.
Kuulemma Sauli Niinistö on myös julkaissut aiemmin Twitterissä kuvan pojastaan Aarosta ja Lennu-koirasta. Kuvaan oli editoitu Aarolle puhekupla "Lauletaanko?".
Eli tällä tavalla, ajoittain leikkisestikin ja myös henkilökohtaisia tunnelmia päivittäen, poliitikot nykyään käyttää somea. Niin hyvät kuin huonot poliitikot. Deal with it.
Marinin virallinen hyvän uudenvuoden toivotus toki on julkaistu valtioneuvoston virallisella Twitter-tilillä. Joten se toivomasi virallinen toivottelupuoli on kyllä kunnossa.
Mjoo. Marinissa ja Halosessa on onneksi se merkittävä ero, että Sanna ei ole Putlerin frendi. Tarja ei pysty Vladimirista sanomaan mitään negatiivista. Taitaa olla FSB:llä vähän arkaluonteisia tietoja.Vajaa vuosi sitten oikeistossa närkästyttiin, kun Tarja Halonen toivotti Twitterissä liukasta laskiaista. Rankkaa täytyy kyllä elämän olla, kun juhlapäivien toivotukset vasemmistopoliitikoilta saavat raivostumaan.
Eikös juuri Marin sanonut vuonna 2021, ettei Suomi jätä NATO-hakemusta hänen pääministerikaudellaan?
Joten ei hänestä NATOkätilöä kukaan pysty leipomaan!
Oikeammin liityimme NATOon Marinista huolimatta, kun hakemus tuli ajankohtaiseksi.
Ei sanonut noin, vaan että se on epätodennäköistä. Itse vahvana Nato-kannattajana jo vuosikymmenien ajan jaoin hänen arvionsa tuolloin ihan täysin.Eikös juuri Marin sanonut vuonna 2021, ettei Suomi jätä NATO-hakemusta hänen pääministerikaudellaan?
Joten ei hänestä NATOkätilöä kukaan pysty leipomaan!
Oikeammin liityimme NATOon Marinista huolimatta, kun hakemus tuli ajankohtaiseksi.
Samoihin aikoihin myös Sauli Niinistö torppasi Nato-kysymyksen sanomalla, ettei Suomen kansa kannata Nato-jäsenyyttä. Kumpikin, sekä Niinistö että Marin, onneksi tajusi ja osasi kääntää kelkkansa ennen kuin oli liian myöhäistä.Eikös juuri Marin sanonut vuonna 2021, ettei Suomi jätä NATO-hakemusta hänen pääministerikaudellaan?
Joten ei hänestä NATOkätilöä kukaan pysty leipomaan!
Oikeammin liityimme NATOon Marinista huolimatta, kun hakemus tuli ajankohtaiseksi.
Ei sanonut noin, vaan että se on epätodennäköistä. Itse vahvana Nato-kannattajana jo vuosikymmenien ajan jaoin hänen arvionsa tuolloin ihan täysin.
Ei se nyt ihan noinkaan mennyt - sekä Niinistö että Marin reagoivat hyvin nopeasti, päättäväisesti ja yksimielisesti tilanteeseen, jokin toinen presidentti-pääministeri -pari olisi hyvinkin voinut vetkutella ja yrittää vesittää mielialaa. Se on toki totta, että etenkin Niinistön vuosikausien natomutkistelut olivat omalaatuisia ja näyttivät lähinnä tähdätyiltä siihen, ettei asiaa pidettäisi mitenkään ajankohtaisena ja relevanttina.Samoihin aikoihin myös Sauli Niinistö torppasi Nato-kysymyksen sanomalla, ettei Suomen kansa kannata Nato-jäsenyyttä. Kumpikin, sekä Niinistö että Marin, onneksi tajusi ja osasi kääntää kelkkansa ennen kuin oli liian myöhäistä.
Yhdellekään poliitikolle en anna suurta suitsutusta Nato-asiassa. Ainoa suitsutusta ansaitseva taho on Suomen kansa, joka vihdoin ymmärsi antaa Nato-jäsenyydelle niin vahvan tuen, etteivät poliitikot enää pystyneet väistämään väistämätöntä.
Joo, mitenkään Marinia tai muita puolustelematra TP Niinistö oli pitkään pahin jarru Nato-asiassa, koska halusi pitää kiinni optio-politiikasta, eikä suostunut avaamaan keskustelua jäsenyydestä edes vähää alusta. Motiiveina varmaan varovaisuus, kansan mielipiteen myötäily ja asemansa "Putin-kuiskaajana". Luonnollista, ettei myöskään muut kärkipoliitikot lähteneet tässä ulkopolitiikkaa johtavaa, ylivoimaisesti tasavallan suosituinta poliitikkoa.Samoihin aikoihin myös Sauli Niinistö torppasi Nato-kysymyksen sanomalla, ettei Suomen kansa kannata Nato-jäsenyyttä. Kumpikin, sekä Niinistö että Marin, onneksi tajusi ja osasi kääntää kelkkansa ennen kuin oli liian myöhäistä.
Yhdellekään poliitikolle en anna suurta suitsutusta Nato-asiassa. Ainoa suitsutusta ansaitseva taho on Suomen kansa, joka vihdoin ymmärsi antaa Nato-jäsenyydelle niin vahvan tuen, etteivät poliitikot enää pystyneet väistämään väistämätöntä.
Oikeasti sanoi siis, että hakemus nykyisen hallituksen aikana on erittäin epätodennäköistä. Niin kuin se olikin, kun kansan, puolueiden ja presidentin tuki puuttui. Uskon, että Marinin oma mielipide tuolloin oli, ettei hakemus ole ajankohtainen eikä hän tai hallituksensa sitä yritä edistää.”Highly unlike on my watch…” tai jotain sellaista höpötti. Aitona opportunistinä haistettuaan kansan fiilarit käänsi takkinsa.
No ei siinä, hyvä että haettiin, ei kyllä jäänyt kuitenkaan tunne että kyseessä olisi ollut muuta kun oman edun laskelmointia.
Oikeasti sanoi siis, että hakemus nykyisen hallituksen aikana on erittäin epätodennäköistä. Niin kuin se olikin, kun kansan, puolueiden ja presidentin tuki puuttui. Uskon, että Marinin oma mielipide tuolloin oli, ettei hakemus ole ajankohtainen eikä hän tai hallituksensa sitä yritä edistää.
Saattaa toki olla, että muistan väärin, mutta muistikuvieni mukaan ylipäätään ensimmäiset merkittävien suomalaisten poliitikkojen ”takinkäännöt” tapahtuivat vasta sen jälkeen, kun muutama päivä sodan alkamisen jälkeen gallupit näyttivät, että jo yli puolet suomalaisista oli jäsenyyden kannalla. Tätähän monet ihan perustellusti nostivat esiin ja kritisoivat, etteivät poliitikkomme olleet Nato-kysymyksessä johtajia ja päättäjiä vaan toteuttajia.Ei se nyt ihan noinkaan mennyt - sekä Niinistö että Marin reagoivat hyvin nopeasti, päättäväisesti ja yksimielisesti tilanteeseen, jokin toinen presidentti-pääministeri -pari olisi hyvinkin voinut vetkutella ja yrittää vesittää mielialaa. Se on toki totta, että etenkin Niinistön vuosikausien natomutkistelut olivat omalaatuisia ja näyttivät lähinnä tähdätyiltä siihen, ettei asiaa pidettäisi mitenkään ajankohtaisena ja relevanttina.
Kyllä siinä liikkeitä tapahtui jo ennen sitä - joskin varmasti nuo mielipidetiedustelut vankensivat mielialaa poliittisessa johdossa. Se on totta, ettei tullut mitään selkeätä ulostuloa tuossa vaiheessa, eikä oikeastaan koko keväänä, Suomi vaan jotenkin soljui Nato-hakemuksen jättämiseen. Varmaan jäi Kreml vähän ymmälle siitä, että mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu, mikä lienikin yksi tarkoitus.Saattaa toki olla, että muistan väärin, mutta muistikuvieni mukaan ylipäätään ensimmäiset merkittävien suomalaisten poliitikkojen ”takinkäännöt” tapahtuivat vasta sen jälkeen, kun muutama päivä sodan alkamisen jälkeen gallupit näyttivät, että jo yli puolet suomalaisista oli jäsenyyden kannalla. Tätähän monet ihan perustellusti nostivat esiin ja kritisoivat, etteivät poliitikkomme olleet Nato-kysymyksessä johtajia ja päättäjiä vaan toteuttajia.
Aika pitkälti näin. Tosin katson Kokoomuksen linjauksen, että puolue tavoittelee Suomen Nato-jäsenyyttä merkittäväksi linjaukseksi, ja tämähän siis jo ennen sotaa reilusti.Saattaa toki olla, että muistan väärin, mutta muistikuvieni mukaan ylipäätään ensimmäiset merkittävien suomalaisten poliitikkojen ”takinkäännöt” tapahtuivat vasta sen jälkeen, kun muutama päivä sodan alkamisen jälkeen gallupit näyttivät, että jo yli puolet suomalaisista oli jäsenyyden kannalla. Tätähän monet ihan perustellusti nostivat esiin ja kritisoivat, etteivät poliitikkomme olleet Nato-kysymyksessä johtajia ja päättäjiä vaan toteuttajia.
Näin oli. Niinistö ja Marin tosin olivat (ainakin omien sanojensa mukaan) sopineet, että he kertovat mielipiteensä vasta kun hakemusta ollaan oikeasti jättämässä.Saattaa toki olla, että muistan väärin, mutta muistikuvieni mukaan ylipäätään ensimmäiset merkittävien suomalaisten poliitikkojen ”takinkäännöt” tapahtuivat vasta sen jälkeen, kun muutama päivä sodan alkamisen jälkeen gallupit näyttivät, että jo yli puolet suomalaisista oli jäsenyyden kannalla. Tätähän monet ihan perustellusti nostivat esiin ja kritisoivat, etteivät poliitikkomme olleet Nato-kysymyksessä johtajia ja päättäjiä vaan toteuttajia.
Jos kansalla on vaihtoehtoina Nato jäsenyys tai arkku, niin valinta on liian helppo.Samoihin aikoihin myös Sauli Niinistö torppasi Nato-kysymyksen sanomalla, ettei Suomen kansa kannata Nato-jäsenyyttä. Kumpikin, sekä Niinistö että Marin, onneksi tajusi ja osasi kääntää kelkkansa ennen kuin oli liian myöhäistä.
Yhdellekään poliitikolle en anna suurta suitsutusta Nato-asiassa. Ainoa suitsutusta ansaitseva taho on Suomen kansa, joka vihdoin ymmärsi antaa Nato-jäsenyydelle niin vahvan tuen, etteivät poliitikot enää pystyneet väistämään väistämätöntä.
Kyllä niitä askelia otettiin jo ennen - Niinistö livahti Washingtoniin kuin salama ja Ruotsia konsultoitiin myös välittömästi. Sitten melkein samassa tulivatkin ne mielipidetiedustelut. Olihan se outo hetki, käytännössä koko Suomen historiallinen muisti huusi tuossa tilanteessa Talvisotaa: provosoimaton, tappamaan tarkoitettu hyökkäys heikompaa ja rauhanomaista naapuria vastaan. Kaikkia nappejamme painettiin yhtaikaa. Ei sinänsä mikään ihme, että kansalaismielipide muuttui about yhdessä yössä.Mutta joo. Ainakin julkisuuteen näyttää, että poliitikot alkoivat edistää asiaa vasta kun oli useampia galluppeja asian puolesta.
Joo siis tottakai pieniä juttuja tapahtui. Niinistön matkan tarkoitushan ei kuitenkaanollut Nato, vaan ylipäätään viedä Suomea lähemmäksi USA:a ja hakea sitä kautta turvaa. Yksi vaihtoehto tässä turvan hakemisessa oli toki Nato, mutta Niinistöhän taisi jossain sanoa itsekin, että hän kääntyi Naton kannalle vasta maaliskuun loppupuolella.Kyllä niitä askelia otettiin jo ennen - Niinistö livahti Washingtoniin kuin salama ja Ruotsia konsultoitiin myös välittömästi. Sitten melkein samassa tulivatkin ne mielipidetiedustelut. Olihan se outo hetki, käytännössä koko Suomen historiallinen muisti huusi tuossa tilanteessa Talvisotaa: provosoimaton, tappamaan tarkoitettu hyökkäys heikompaa ja rauhanomaista naapuria vastaan. Kaikkia nappejamme painettiin yhtaikaa. Ei sinänsä mikään ihme, että kansalaismielipide muuttui about yhdessä yössä.
