Eihän tuossa itse somepäivityksessä ole vikaa.
Se nyt vain turhauttaa, kun media on yrittänyt saada Marinia vastaamaan sähkökriisiin liittyviin kysymyksiin sen A-studio esiintymisen jälkeen, niin Marin katosi jälleen kerran pimentoon kun on tiukka paikka. Sitten kun hänestä viimein kuuluu jotain, niin se on somepäivitys viinilasi huulilla kera toivotusten.
Marinin koko pääministerin ura on noudattanut samaa kaavaa. Kun joku asia on iso, uusi tai pääsee jakamaan rahaa, hän kyllä ottaa mediatilan haltuun näyttävästi. Kun aihepiiri menee ajan kanssa vaikeaksi, kansaa jakavaksi tai siihen liittyy hallituksen tekemiä virheitä, niin Marin ei enää kommentoi vaan sysää vastuuministerin yksin kiirastuleen. Sillä onko kiipelissä oleva ministeri omasta puolueesta tai jostain muusta ei ole väliä. Yhtä lailla yksin jäi Tuppurainen Uniperinsa ja Kiuru koronan kanssa. Lintilä nyt viimeisin leijonille heitetty, mutta hän toki onkin Kepusta, jolle oli kiva päästä kostamaan henkilökultin horjuttaminen.
Onhan Marinissa ihan valovuoden ero Sipilään, joka otti kaiken ikävänkin palautteen vastaan aina etulinjassa. Sipilän kannatus romahti ja Marinin se vain yhä pysyy. Tyydyn vain toteamaan, että kyllä kansa on yksinkertaista ja typerää kun tämä menee yhä läpi. Luulen myös, että yllätttävän tärkeää tuntuu tälle huonon itsetunnon kansalle olevan yhä se, että ”meidän pääministeri tunnetaan maailmalla ja siitä kirjoitetaan oikein englanninkielisissä lehdissä”. Vaikka se kirjoittelu juontaa juurensa vain siitä nuori ja nätti valtakunnan ykköspäättäjänä näkökulmasta. Feministitkin on ihan pähkinöinä, vaikka itse olisin taipuvainen näkemään, että hienoa olisi se, jos Marin olisi saanut sen näkyvyyden poliittisilla toimillaan ja ansioillaan eikä vain tällä nuori-ja-nätti-päättäjä-setämiesten-maailmassa.
Ennen kuin joku heittää sen Nato-kortin, niin kyllä, se on upea päätös ja siitä tämä kausi loppuviimein tullaan historiassa muistamaan. En kuitenkaan näe sitä minään Marin henkilön suurena saavutuksena vaan tilanteen tasalla olevan yksituumaisen eduskunnan yhteisenä ansiona. Käännän asian niin päin, että kukaan pääministeri ei olisi pystynyt estämään Nato-hakemuksen jättämistä kun kansallinen konsensus oli niin suuri. Varsinkin kun huippusuosittu presidenttimmekin oli tämän takana.
