Tämäkin taannoin armeijassa.
Komppanjan vääpeli piti sulkeisia meille pelokkaille alokkaille. Ohjeisti mm. taistelukunnossa pysymisen ja lämpimän pukeutumisen saloja seuraavasti: "..ja jokaisella alokkaalla on oltava sen verran älyä että jos rukkaset (tai ilmeisesti alla olevat lapaset) kastuvat, niin ottaa repusta uudet ja vetää käteensä kuivat.."
Tämän jälkeen vääpeli pudisti päätään, kääntyi joukkueeseen selin, mietti elämän tarkoitusta valehtelematta ainakin minuutin, kääntyi takaisin ja jatkoi koulutusta.
Omalle kohdalle sattui kerran nolohko tilanne kun pidimme luokkakokousta iloisissa ja juhlavissa merkeissä. Sanottakoon pohjustuksena että luokallamme ei (ainakaan minun makuun) ollut todellakaan mitään mallikoulun tyttöjä. Yksi oli aika jees-merkkinen tapaus, mutta juurikin tämä kyseinen kaunokainen oli estynyt tulemasta. Illan aikana sitten soiteltiin iloisesti kännyköillä poissaolijoille, silleen että puhelin kierti ja vähän kaikki juttelivat ko. henkilöiden kanssa, myös tälle Mirkulle. Siinä minä sitten vuorollani jutustelin ja harmittelin hänen poissaoloaan kohtuullisessa jutikassa (koska olisin saattanut haluta tuona iltana tehdä tytyn kanssa lähempääkin tuttavuutta, kun jäi opiskeluaikana yrittämättä). Puhelin mm. naillä sanoilla: "..no harmi kun et tullu, oisitpa vaan tullu, ku ei täällä oo kun näitä rumia.." Luulin puhuvan niin ettei sen pitäny kuulua kellekään siinä ympärillä mutta mutta. Kaksi nors.. tyttöä siinä lähettyvillä olivat selvästi kiinnostuneita, mitä siellä puhelimessa jutellaan. Ei voi oikein selittää, mut ilmeestä näki että kyllä kuulivat.
Sitä häpeän niin, että melkein tekisi mieli halata noita kahta ja pyytää anteeksi!