Viestin lähetti Mr.Fox
Tarinan todenperäisyyttä en tiedä, mutta tällainen urbaanilegenda kiersi vuosia sitten Turussa!
Juu, urbaani legendahan tuo tosiaan on, ellei samainen tyyppi nykyään vanhana mummona harrasta samoja asioita jenkkilässä.
Myös tuo Markus-setä on mitä ilmeisimmin vain kaunista satua, koska kaikki sen ovat kuulleet, mutta ääninauhaa ei vain löydy mistään. Ja myös jälleen jenkkilässä on tapahtunut hyvinkin samanlainen tapaus:
http://www.snopes.com/radiotv/radio/bastards.htm
Koska tämä nyt näyttää olevan yhdistetty inttimuistojen / legendaaristen lausahdusten ketju, niin antaa palaa.
II/03, Niinisalo. Itse palvelin ensin 3./SatTR:ssä, myöhemmin AUK:ssa. Tässä tarinassa oleva kaveri aloitti uransa patterissa, siirtyi E-patteriin ja sen jälkeen TJ-patteriin.
Jo alokkaana herra X oli melkoinen latvakakkonen. Ampumaradalla tyyppi koitti ladata rynkkyynsä panoksia poikittain ja väärin päin. Eiväthän ne sinne menneet, ennen kuin luutnantti tuli kädestä pitäen opastamaan. Tämän jälkeen kaveri ryhtyi survomaan lipasta aseeseensa perä edellä.
Morttikauden jälkeen kaveri sijoitettiin E-patteriin ja koiratalolle, kun hän leirillä ollessaan onnistui matkalla vartiopaikalta leiriin eksymään siinä määrin, että AUK:n vääpeliauto joutui hakemaan hänet eteläportilta. Matkaa ~ 4.5 kilometriä.
Koiratalolla kaveri ei kauaa kestänyt, hän nimittäin onnistui hukkaamaan kaksi koiraa, eikä edes samalla kertaa. Jaksoimme kotiutumiseemme asti nauraa tätä epätodennäköistä ja riemukasta tapahtumaa. Miten hitossa joku hukkaa koiran? Se ei kuitenkaan ole ihan LuHan kokoinen pikkuesine, vaan suuri, karvainen ja äänekäs. Ei mahdu jakeluun.
Viimeinen niitti sankarin koirankusettajan uralle tuli, kun hän onnistui eksymään matkalla koiratalolta E-patteriin. Niksulassa käymättömille tiedoksi, että välimatkaa on ehkä 500 metriä. Hänen hyvä kaverinsa lensi myös koiratalosta ulos samoihin aikoihin purtuaan koiraa. Koira oli ärhennellyt kaverille ja tämä muisti lukeneensa, että siinä vaiheessa kannattaa purra koiraa takaisin. Niskasta kiinni ja hampaat upota.
Tämä ei kuitenkaan kaksikkoa sen suuremmin hidastanut, vaan porukka marssi takaisin koiratalolle maanantaiaamuna. Lopulta SPOLit tulivat saattamaan pojat takaisin ja kertomaan, että heidät oli paitsi heitetty ulos koiratalosta, myös siirretty toiseen patteriin. Tätä ei kumpikaan pystynyt sisäistämään.
Loput armeijapalveluksestaan kaveri suoritti komennusmiehenä saunalla tai suurimman osan ajasta istuen tuvassaan. En ota vastuuta pienistä ajallisista heitoista, koska tarinat on kuultu kanssani palvelleilta alikersanteilta/kersanteilta, joilla oli huono onni palvella tämän jätkän kanssa.
Toinen riemukas tapaus oli eräs patterissamme palvellut alokas, jolla riitti vaivaa joka lähtöön. Kaveri jaksoi ravata veksissä joka toinen aamu hakemassa vapautuksia milloin mihinkin. Joskus oli ihottumaa, joskus taas eivät raajat pelanneet oikein. Ilmeisesti ihan oikeitakin ongelmia oli, mutta myös motivaatiovemppaa kertyi jonkun verran. Taistelijan tutkinto keskeytyi lyhyeen kun kaverilta petti kunto. Ei siinä mitään, päivä oli lämmin ja rata raskas, joten itselläkin alkoi loppua kohti olemaan kunto koetuksella. Tällä miehellä se kunto vaan sattui pettämään 1. rastilla, joka oli rynkyn lipastaminen.
Toinen sankari oli päättänyt, että häntä ei AUK:iin pistetä, joten hän veti tutkintonsa tavallaan läskiksi. Epäsuoran tulen rastilla tyyppi lompsi rennosti ympäri rataa rynkkyä perässään raahaten ja meni kerran kyykkyyn vihellyksen jälkeen. Nolla pistettä. Telamiina-rastilla tyyppi kaivoi miinalleen kolon, pisti sen kyljelleen sinne ja teki oksista ison nuolen osoittamaan kohti miinaa.
Alikersantti: "Jaaha, paljonko pistetään pisteitä?"
Tyyppi: "Nolla?"
Alikersantti: "No älä saatana..."
Oli hauska olla miehen takana jonoissa ja katsella sitä koheltamista.
Sen sijaan oikeasti sanat, jotka olisivat varmaan kaverin mielestä saaneet jäädä sanomatta. Loppusota Säkylässä, paikalla myös paljon porukkaa Niinisalosta. Eräänä aamuna paikalle osunut kapteeni saa päähänsä aloittaa kemiallisen hyökkäyksen ja juoksee leiriin karjumaan suojeluhälytystä ja käskee kaikkia suojautumaan. Jääkäriteltoista valuu sakkia ulos maskit naamallaan, mutta tykkimiesten teltassa ei tapahdu elettäkään. Kapteeni säntää naama punaisena teltan viereen karjumaan suojeluhälytystä.
Teltasta kuuluu kaminan luukun avautumisen ja sulkemisen ääni, jonka jälkeen kunnon gonaäänellä: "Ei olla tulossa". Paskaa oli tullut niskaan ja kunnolla.
Näiden tarinoiden jälkeen en myöskään ihmettele tykkimiesten astetta kehnompaa mainetta.
BTW, JanJ: Urpo S. Perna on nykyään yliluutnantti ja palvelee edelleen Niinisalossa. Kävi ahkeraan vittuilemassa meille Rovalla.