Valitettavasti näin, sillä tämä osoittaa miten nuori suomalainen jääkiekkokulttuuri loppujen lopuksi on.
Taidetaan taas kerran palata takaisin lähtöpisteeseen, eli siihen, mitä asioita pelaajissa ja heidän urissaan arvostaa eniten.
Kun lähdin arvioimaan Sami Kapasta pelaajana, niin änäriura ei käynyt ensinnä mielessä ja rehellisesti sanottuna piti pinnistellä muistikuviani, että missä jengissä tuolloin 2000-luvun alkupuolella pelasi.
Sen sijaan heti nousi mieleen se iso työ, mitä Sami Kapanen on tehnyt kuopiolaisen jääkiekkoilun eteen viimeisen 10 vuoden aikana, sekä omistajana että pelaajana. Toki juuri nyt Sami on saanut paskaakin niskaan (ja varmaan syystäkin), mutta tältä osin hänen suurimmat saavutuksena mielestäni ovat.
En siis yksinkertaisesti kykene arvottamaan kylmästi tehopisteitä tai änärikausien/mm-kisojen/olympialaisten määrää arvioidessani jotain pelaajaa kohtaan tuntemaani
arvostusta.
Samaten tässä Selänne vrs Kurri vertailussa on minulle täysin toissijaista tehopisteiden ja otteluiden määrä, Selänteessä kiehtoo miehen karisma ja uskomaton "kyky" olla niin rakastettu ympäri jääkiekkoilevaa maailmaa. Kurri puupökkelömäisine eleineen on minulle siksi aina vasta kakkosviulisti.
Sen tosin sanon, että mielestäni legendaarisella pelaajalla - ainakin näiltä menneiltä vuosilta - pitää olla se Suomen Mestaruus takataskussa. Tämäkin asia varmaan vuosien vieriessä muuttuu, kun nyt meillä on näitä Olli Määtän tyylisiä pelaajia, jotka menevät suoraan jenkkien junnusarjoihin ja aloittavat uransa sieltä.