Mä olen aidosti kerta toisensa jälkeen yllättynyt siitä, miten moni ajattelee urheilua vain niminä listassa ja resurssien määrässä. Jos verrataan Liiga-seuroja, niin ei tuolla yhdelläkään seuralla resurssit ole suhteessa muihin niin ylivertaiset, että itse pelillä ei ole merkitystä. Tästä todisteena lähes joka kausi joku pienen budjetin jengi on ylittänyt ennakkokaavailut.
Mulle itselleni on täysin selvää, että ottelut käydään aina kentällä kahden joukkueen välillä ja peli sitten kertoo, kumpi voittaa. Mestaruus on aina tavoite, mutta ymmärrän, että sen saavuttaakseen kaiken pitää osua lähes täydellisesti kohdilleen. Ja se onnistuu lopulta vain yhdeltä joukkueelta. Tämä on urheilun suola. Ja tietysti se koko "matka", mikä joukkueen kanssa on kauden aikana kuljettu. Kyllä mulla ainakin on muistoissani niitä kausia, jolloin akuuteimman pettymyksen jälkeen kaudesta jäi lopulta käteen muutakin kuin vain pelkkää pettymystä.
Mulle minimitavoite on olla neljän parhaan joukossa, koska sinne asti ei sattumalta päästä. Kun joukkue on neljän parhaan joukossa, monta asiaa on tehty oikein monella eri tasolla: joukkueen kokoamisessa, valmennuksessa, pelaajistossa, jne.
Mä en henkilökohtaisesti koe, että mulla olisi minkäänlaisia natsoja vaatia kenellekään kenkää niin kauan, kun kaikki toiminta kestää "päivänvalon". Jos sitten käykin ilmi, että taustalla suhmuroidaan, käyttäydytään huonosti, ei tehdä omia duuneja sata lasissa ja sitä kautta vaikeutetaan muiden duuneja, tilanne muuttuu ja se muuttuu hyvin olennaisesti. Tällöin mun mielestäni kenelläkään ei ole edellytyksiä jatkaa pestissään, oli se positio ihan mikä tahansa. Mutta sen olen hyväksynyt, että virheitä tekee kaikki.
