Olisiko niin, että kun salibandyliigassa on 14 joukkuetta, niin se on liikaa? Vertautuu jääkiekkoon? Pelien taso heittelee aivan järjettömästi. Salibandykausi on tolkuttoman pitkä, aivan kuin olisivat ammattilaisia kuten jääkiekossa. Kyseenalaistakaa.
Kausi on kyllä pitkä, muttei pelimäärän takia. Itseasiassa sarjassa tulee ihan tolkuttoman pitkiä taukoja ja esimerkiksi Tepsillä oli loka-joulukuussa lähes kahden kuukauden mittainen tauko kotipeleistä, joskin siihen vaikutti myös Marli Areenan saatavuus. Toki välissä oli yksi maajoukkueviikonloppu sekä MM-kisat. Jos minulta kysytään, niin sarja pitäisi järjestää niin, että pelit olisivat vain viikonloppuisin jaksolla pe-su ja niin, että olisi kotipeli ja vieraspeli.
Joukkuemäärä on vähän siinä ja tässä. Periaatteessa ihan hyvä määrä. Jos olisi pienempi määrä, niin pitäisi pelata kolminkertainen sarja, joka ei olisi urheilullisesti hyvä ratkaisu. Jos taas pelattaisiin nelinkertainen sarja, niin kausi venyisi todella pitkäksi. Tasoerot kyllä tasoittuvat vuosien kuluessa Salibandyn kasvaessa koko ajan.
Yksi asia minua ärsyttää. Miko Kailiala huutelee tasoerojen perään ja pelaa itse kahden suuren seuran fuusiojoukkueessa. Tämä siis osaltaan lisäsi sitä joukkueiden epätasaisuutta. Menisi kostoksi pienempään seuraan, niin tasoittaisi sarjaa. Joukkuemäärä ei tule muuttumaan, ainakaan lähivuosina. Ja sen jälkeen en usko olevan enää tarvettakaan. Pikkuhiljaa alkaa junnuista kasvaa koko ikänsä Salibandya treenanneita Liigakelpoisia pelimiehiä. Jotkin A-junnujen pelit ovat olleet jo tällä kaudella ihan täysin verrattavissa Salibandyliiga-otteluihin tasoltaan.
Minun ajatukseni on se, että hyvään suuntaan mennään koko ajan, kunhan tuota fuusiopelleilyä ei enää tule, Viikingit halusivat Erän junnutuotannon, koska eivät ole itse kyenneet rakentamaan laadukasta junioripolkua ja Erällä taas ei edustustoiminta meinannut päästä riittävälle tasolle. Aivan väärä ratkaisu minusta. Matala aita, mennäänpä siitä käsi kädessä yli.
Oli miten oli, kausihan itsessään on todella mielenkiintoinen. Classic ja ErVi ovat olleet odotetun vahvoja, mutta takana tulee todella yllätysvalmiita joukkueita. SPV pystyy hyvänä päivänä lyömään kenet tahansa, Happee pystyy maalintekokilpailuiksi menevissä peleissä haastamaan, TPS on sarjan paras puolustussuuntaan ja on viime aikoina tehnyt kovia tuloksia ja voittanut kovia joukkueita. Classicia vastaan päädyttiin tasapeliin ja siinäkin Palloseura oli parempi joukkue ja paremmalla viimeistelyllä olisi ansainnut voiton. SPV:tä vastaan se otti viime hetken maalilla ansaitun voiton. EräViikinkejä vastaan on pelannut vain vieraspelin ja voittanut sen ja ensi viikolla on keskinäinen Turussa. Se peli tulee osoittamaan Tepsin vaarallisuuden viimeistään.
NKrP ja Indians pystyvät hyvänä päivänä haastamaan nämä kaikki, mutta voi olla ettei pitkässä pudotuspelisarjassa aivan riitä. Väliin mahtuu vielä Oilers, joka viime keväänä pelasi finaalissa. Tällä kaudella ei kyllä ole vakuuttanut oikein millään tavalla. Toki parhaimmillaan pystyy nousemaan isoihin tuloksiin, kuten taannoin nähtiin tv-ottelussa Nokiaa vastaan. Siinä toisen erän lopulla näki jo kilometrin päähän, että Oilers tulee pelin voittamaan. Tällöin olivat muistaakseni vielä kaksi maalia perässä.
Edit.
Divarin tilanne on mielenkiintoinen. Kauden vahvin joukkue on ymmärtääkseni ollut Kuopion Welhot, joka toissakaudella pelasi Liigakarsinnoissa nykyistä mitalikandidaattia vastaan. Joukkueessa on ihan huippuyksilöitä, kuten Pauno Kajoksinen, Juha Rautiainen ja Iiro Lankinen. Näistä jokainen olisi Salibandyliigan joukkueiden pelaavassa kokoonpanossa. Kajoksinenhan paukutteli pari vuotta sitten heikossa Josbassa(?) pistepörssin kärkisijoille Salibandyliigassa. Rautiainen on kova tutkapari hänelle, mutta ilman pääsarjakokemusta. Lankinen näistä on paikoin ehkä vakuuttavin ja operoi puolustajan paikalta. Muunmuassa pitkälle neljättäkymmentä pinnaa tällä kaudella muistini mukaan.
