Pudotuspelit ovat vauhdissa ja voisin käydä ajatuksiani kuluneesta kaudesta hieman läpi.
Positiiviset yllättäjät:
- Nokian KrP on ollut vahva läpi kauden. En usko, että monikaan uskoi noin vahvaan suorittamiseen valmennuksenkin vaihduttua. Nuoriso-osasto nousi kovalle tasolle ja kärki erityisesti Henri Johanssonin johdolla vähentääkin piti tasonsa. Runkosarjan kakkostilaa voidaan pitää superyllätyksenä.
- EräViikingit selviytyivät kolmanneksi, joka on pari-kolme sijaa korkeammalla kuin aavistelin itse. Joukkueen kärki on terävä, mutta taustalla on vähemmän terää ja veskaripelikään ei sarjan kärkeä ole. Ylivoima mätti pitkään pahasti, mutta loppukaudesta se teki tuhojaan.
- Indians on selkeästi positiivisin yllätys. Seurassa on hyvä buusti päällä ja se näkyy myös nuoressa edustusjoukkueessa. Heimo väänsi lähes loppuun asti jopa kotiedusta, jääden lopulta kuudenneksi joka sekin on seurahistorian paras suoritus. Nuoria pelaajia nousi aina miesten maajoukkueeseen asti ja tulevaisuus on valoisa.
- LASB oli hieman villi kortti. Sillä oli kokematon ja nimetönkin ryhmä kauteen lähtiessä, mutta se onnistui lopulta suoriutumaan parhaiten niistä joukkueista, joita ei pudotuspeleihin odoteltu laajemmin.
- SB Welhot oli puolestaan sarjanousijana paljon otsikoissa, kun sen alkukausi oli todella kova. Se oli keskimäärin vahva kotonaan Kuopiossa, mutta vieraspelit olivat sille erittäin vaikeita. Loppukauden sukellus oli raju ja se hävisi pelejä keskimäärin puolta pienemmällä maali määrällä kuin vastustaja ja oli sillä saralla selvästi heikoin joukkue koko sarjassa. Kova suoritus sarjassa pysyminen joukkueelta, jossa ei lähtökohtaisesti montaa Liigatason pelaajaa ollut.
Negatiiviset yllättäjät:
- Happee oli ehkä se Classicin suurin haastaja kauden alla. Se koki pienen muutoksen, kun kakkosena pitkään ollut Mikko Lehto nousi päävalmentajaksi, mutta pelaaja puolella se vahvistui. Jami Manninen on yksi tämän maan parhaista hyökkääjistä ja olikin odotetun hyvä. Sen sijaan Kajoksinen ei koskaan päässyt kunnolla mukaan. Lisäksi maalivahtipeli on Jyväskylässä todellinen murheen kryyni. Turusen lopetettua joukkueeseen ei jäänyt yhtään laadukasta maalivahtia. Pienet loukkaantumiset ja henkilökohtaiset tason notkahduksen tiputtivat Happeen lopulta neljänneksi ja viimeiseen kotietupaikkaan.
- SPV ei odotuksista paljon jäänyt, mutta kokeneelta kestomenestyjältä odotettiin kyllä hieman enemmän kuin valahtaminen seitsemänneksi. Myös maalivahtipeli Happeen tavoin floppasi runkosarjassa ja joukkue menetti monta tärkeää pistettä. Joko olisi Tommy Koposen aika astua syrjään ja uusien tuulien tuoda jotain uutta Seinäjoelle pelillisestikin.
- Oilers oli ehkä kuitenkin suurin yllätys runkosarjan aikana. Minulle se oli kauteen lähtiessä musta hevonen jopa Classicia haastamaan ja kausi lähtikin ihan ok liikkeelle ja se oli ainoa, joka onnistui Classicin voittamaan koko runkosarjan aikana. Nimi lista oli vahva ja on edelleen, vaikka se onkin nuori. Yhden avainpelaajan lähtö vaihto-oppilaaksi kesken kauden oli kova takaisku joukkueelle, joka on Superfinaalissakin ehtinyt pelaamaan. Siitäkin huolimatta sen olisi pitänyt pystyä todella paljon parempaan sillä materiaalilla. Runkosarjan viimeinen sija ja taistelu tuulimyllyjä vastaan kesken, kun Classic valitsi sen vastustajakseen puolivälieriin. Potentiaalia joukkueessa on, mutta nyt on väärä vastus väärään aikaan.
- Kooveeta ei odoteltu pudotuspeleihin, mutta että tipahtaminen toiseksi viimeiseksi. Uusi hieno halli oli ainoita ilonaiheita kauden aikana. Paljon pitää muuttua, jos nyt edes sarjapaikan onnistuvat pitämään.
- Salba on sitkutellut selviytyjänä jo monta kautta pääsarjassa. Sitä on kutsuttu pisteautomaatiksi ja se on osittain sitä myös ollut. Täksi kaudeksi se vahvistui selkeästi ja Raumalla osa elätteli toiveita jopa pudotuspeleistä Kauppiksella. Tuloksena kuitenkin jumbosija ja suora putoaminen sarjaporrasta alaspäin.
Neutraalit:
- Classic oli odotetun kova. Se menetti ainoastaan yhden pisteen hävittyään sarjan alussa Oilersille jatkoilla. Muutamia muitakin kertoja se päätyi jatkoajalle, mutta onnistui aina kaipaamaan itsensä voittajaksi. Ylivoimainen ykkössuosikki mestariksi ylivoimaisella materiaalilla.
- TPS pelasi kaksijakoisen runkosarjan. Turkulaisille tutut maalinteon ongelmat näkyivät koko kauden ajan ja esimerkiksi ylivoima oli luokatonta. Se on kuitenkin yksi parhaista pelaamaan pallolla ja ehkä kaikkein kovin puolustuspäässä. Lisäksi maalivahtipeli on aivan eliittiä. Päävalmentaja vaihtui täksi kaudeksi, mutta vahvistuksiakin tuli samalla. Alkukausi todella heikko, loppukaudesta jo paljon parempaa. Runkosarjan viides sija oli hyvin odotusten kaltainen.
- OLS päätyi runkosarjassa sijalle kymmenen. Sarjapaikka säilyi suoraan ja se oli jotakuinkin sitä mitä siltä odotettiinkin. Tulevaisuus kuitenkin haasteita täynnä. Lähtijöitä on ollut enemmän kuin tulijoita ja käsittääkseni sama trendi jatkuu. Lisäksi se putosi juuri A-nuorten SM-sarjassa LASBin junnuikäisten liigatähtien tultua dominoimaan karsintoihin OLSia vastaan. Jotain täytyy Oulussa keksiä.
- Steelers joutui karsimaan sarjapaikastaan jäätyään viimeisellä kierroksella Welhojen taakse. Joukkueelta odoteltiin maksimissaan kauden päättymistä runkosarjaan ja suoraa säilymistä. Kovia nuoria hyökkäyspään pelaajia, jotka kuitenkin jäävät omassa päässä jalkoihin, joka ei altavastaajajoukkueelle yleensä hyvää lupaa.
