Käsi ylhäällä täälläkin!
Lapsuudessa meillä oli perhetuttuja Münchenissä, joten siellä tuli vierailtua pari kertaa (ja hekin kerran Suomessa). Myös pohjois-Saksassa vietettiin muutamia öitä, ja käytiin kerran myös Itä-Saksassa (siis DDR:ssä - ei itäisessä BRD:ssä).
Oli siitä "Ison Veljen" valvonnasta jotain hyötyäkin: Saavuttiin v. 1986 Dresdeniläiselle leirintäalueelle reilusti sulkemisajan jälkeen. Portti oli auki, joten ajettiin vain mihinkään ilmoittautumatta sisään. Seuraavana aamuna mentiin toimistoon kiltisti suorittamaan maksua ja kerrottiin, että oltiin tultu sisään yöllä omin lupinemme. Virkailija vain totesi ilmeenkään värähtämättä, että "ei se mitään, me tiedettiin että olette tulossa, joten jätettiin portti auki." Mitään leirintäaluepaikkaa ei siis oltu etukäteen varattu. Rajalla toki ilmoitettiin suunniteltu ajoreitti, jolta ei saanut poiketa, ja ilmeisesti rajaviranomaiset todella olivat tiedottaneet leirintäaluetta etukäteen.
Paljon myöhemmin opiskeluaikoina tuli vietettyä "Sommer Semester" Paderbornissa Westfalenissa. Samaan vuoteen (2001) osui myös lätkän MM-kisat, joista kävin katsomassa yhden matsi Kölnissä, sekä Bayern Münchenin ensimmäinen Mestareiden liigan voitto, jota seurasin täydessä yliopiston pubissa. Saksalaiseen juomakulttuurin tuli toki muutenkin tutustuttua opiskellessa, ja se jätti kyllä vaikutuksen. Lasiin ei todellakaan syljetty, ja meteliäkin saattoi syntyä, mutta ilkivalta ja väkivalta loistivat poissaolollaan.
Vielä yksi vähän vakavampi tarina täytyy mainita. Äidilläni on ollut jo vuosia epämääräisiä vatsavaivoja, joiden takia hän on joutunut viettämään muutamia kertoja sairaalassakin. Todellista syytä ei oikein tuntunut löytyvän. Viime talvena oltiin kuitenkin isommalla porukalla Berlinissä, ja siellä oireet vaihteeksi pahenivat. Paikallisessa Punaisen ristin sairaalassa päätettiin varmuuden vuoksi tehdä "täydellinen tutkimus" ongelman selvittämiseksi. Jo samana iltana varmistui, että kyseessä on pienikokoinen kasvain harvinaisessa paikassa. Kaksi päivää myöhemmin se oli leikattu.
Suomalaiset lääkärit sekä Helsingin että Tampereen julkisessa terveydenhuollossa olivat vuosia hoitaneet vaivoja "oire kerrallaan" ilman tarkempaa tutkimusta (jota oli kyllä pyydetty). Saksalaislääkärit kertoivat, että kasvain oli hitaasti etenevä, joten se oli varmuudella ollut olemassa jo vuosia, ja siten löydettävissä jos olisi vain ollut osaamista/halua/resursseja jne. Ei ole tarkoitus syyttä henkilökohtaisesti ketään ylityöllistettyä terveyskeskuslääkäriä, joka osaa varmasti kirjoittaa virheettömästi sairaslomatodistuksia flunssaisille duunareille. Totean vain, että onneksi oireet tällä kertaa iskivät Saksassa!
Kiitos Saksa! Ja vitun suomalainen julkinen terveydenhuolto! Toivottavasti ei tarvitse koskaan asioida... (harmi että suurin osa yksityisistä terveydenhoitovakuutuksista - jollainen minulla on, ja äidillänikin oli - päättyy kun täyttää 65 vuotta.)
Ps. äitini on toipumaan päin, joskin osa hoidoista jatkuu edelleen - valitettavasti Suomessa...
