Eilisen kauden heikoimman esityksen takia fiilikset ovat tällä hetkellä varmaan turhankin negatiiviset. Pääosinhan Ilves on pelannut hienoa kiekkoa kotonaan ja eilinen esitys oli pikemminkin poikkeus. Kaikesta huolimatta koko alkukausi asettaa epäilyksiä Saken ajaman pelityylin toimivuudesta. Totta on se, että silloin kuin tuo rymistelykiekko toimii, on se todella hienoa ja viihdyttävää katsottavaa. Muun muassa Blues-, Pelicans-, ja Kärpät- kotipelit ovat olleet upeita ja yhtä hienoja pelejä ei liikaa viime vuosien aikana ole nähty Ilvekseltä. Silti huolestuttaa aika paljon, jos ajattelee koko kautta ja menestysmahdollisuuksia.
Ongelmana Saken ajamassa pelityylissä on se, että se vaatii toimiakseen koko joukkueelta huippulatauksen ja paljon energiaa. Homma on toiminut hienosti viikonlopun kotipeleissä, mutta vieraissa ja aina jostain syystä automaattisesti vaisumman latauksen omaavissa tiistain kotipeleissä sen sijaan ei. Ilves tulee olemaan tosi alhaalla sarjataulukossa kauden lopussa mikäli joukkueen peli toimii vain viikonlopun kotipeleissä.
Aggressiivinen ryminäkiekko on myös erittäin kuluttavaa. Toistaiseksi peliohjelma on ollut Ilveksellä löysä ja sen myötä energiaa on ollut käytettävissä paljon ja latautuminenkin ollut paljon helpompaa. Tammikuun peliruuhkassa ryminäkiekko ei tule varmasti onnistumaan. Samoin play-offeissa pelitahti on aina sellainen, että vaikka yksittäisiä loistavia pelejä Ilves pelaisikin, on neljä voittoa vaativan ottelusarjan voittaminen erittäin vaikeaa. Ja ensin pitäisi sitä paitsi päästä niihin pudotuspeleihin. En ymmärrä miten Sakke voi kuvitella pelaavansa play-off -tyyliin jo koko runkosarjan. Se on täysin toivoton yritys. Vaihtoehdon B täydellinen puuttuminen on iso virhe. Ryminäkiekkoa voidaan aivan hyvin pelata osassa runkosarjan (koti)peleistä, mutta pitäisi olla harjoiteltuna myös toisenlainen tapa pelata, joka toimisi silloin kun joukkueen energia- ja lataustaso ei ole huipussaan.
Kauden edetessä sitä paitsi vastustajien on todella helppo scoutata Ilveksen pelityyli ja keksiä siihen vastalääkkeet. Nyt alkukaudesta niinkin kovat joukkueet kuin Blues ja Kärpät ovat olleet helisemässä Sakke-kiekon kanssa, mutta tuskinpa näin on asian laita enää joulun jälkeen.
Pelaajista suurin pettymys on ollut Lauri Tukonen, josta minulla oli kohtuullisen paljon odotuksia kauden alla. Tämä oli se pelaaja, jolla piti olla potentiaalia ykkös-kakkosketjun kiekolliseen rooliin. Hetkeäkään ei miehen peli kyllä tältä ole kaukalossa näyttänyt. Genowayn rinnalla teki vielä kohtuullisesti pisteitä, vaikka peliesitykset eivät häikäisseet ja nyt Colbyn lähdettyä Tukonen on ollut täysi turisti kaukalossa. Tukonen ei näytä osaavan koskaan tehdä nopeaa (joka on yleensä se paras ja peliä edistävin) ratkaisua, vaan aina pitää yrittää kikata ensin 1-2 vastustajaa tai ainakin pitää kiekkoa 5-10 sekuntia ennen kuin siitä voi luopua. Tuolla pelinäkemyksellä ja pelinopeudella ei tarvitse kyllä Atlantin yli enää lähteä koittamaan.
Jarkko Kauvosaarelta en ihmeitä odotellut ja vielä vähemmän on saatu. Harkkapeleissä kiekko pomppi sopivasti ja tehopisteitä tuli tulikuuman Anttilan rinnalla, mutta liigapeleissä oikein mitään ei ole tapahtunut. Osittain tämä voi johtua siitä, että Kauvosaarta on yritetty pakon edessä istuttaa hyökkäävän sentterin paikalle vaikka ominaisuudet eivät siihen riitäkään. Oikein roolitettuna voi olla ihan ok kolmossentteri, mutta mieluummin olisin siltikin peluuttanut jotain omaa nuorta sentteriämme Kauvon sijasta. Joukkueen menestymismahdollisuuksia ei mies kyllä nosta.
Pasi Määttänen on se pelaaja, jolla olisi parhaat eväät pelinrakentamiseen Ilveksen hyökkääjistä. Tosi vaisua Mätskyn pelinrakentelu on kuitenkin ollut. Ei ole luonut juuri ollenkaan tekopaikkoja ketjukavereilleen toisin kuin aikaisemmin on totuttu. Arvosanaa laskee lisäksi käsittämätön maalipaikkojen tuhlailu. Väittäisin, että Ilveksen kauden kymmenestä parhaasta maalipaikasta noin seitsemän on tullut Määttäselle, joka on epäonnistunut jokaisessa niistä. Jokereita vastaan Mätsky sai vastustajalta lahjan heti 3-1 -kavennuksen jälkeen. Maali tuohon paikkaan ja ties vaikka Ilves olisi saalistanut ensimmäiset vieraspisteensä ja Seikola olisi pysynyt kaukalossa. Eilen Mätsky sai täsmälleen samanlaisen lahjan toisen erän alussa ja kenties avausmaali olisi vapauttanut Ilveksen peliä, mutta eipä vaan vieläkään onnistunut. Määttäsen ratkaisuyrityksissä on ihmetyttänyt se, että hän on yrittänyt koko ajan suoria laukauksia. Kyllä Mätskyn käsillä voisi odottaa mieluummin harhautusta läpiajotilanteissa.
Matti Uusivirta - Sami Sandell -vaihto oli ensimmäisen ottelun perusteella täysin käsittämätön. Annetaan nyt kuitenkin Uusivirralle muutama peli aikaa näyttää eikä tuomita täysin ensimmäisen ottelun perusteella, vaikka se toivottomalta näyttikin. Marko Anttilalla ovat pikkuvaivat ilmeisesti haitanneet harjoittelua. Aikaisempien kausien räjähtävyydestä ei ole ollut tietoakaan eikä hän siten pääse puolustajista enää ohi ollenkaan samalla tavalla kuin esim. viime kaudella. Lisäksi Anttila on jo ensimmäisessä erässä aivan puhki puolen minuutin vaihdon jälkeen. Asenne on edelleen huippuluokkaa, mutta pelikunto ei vaan riitä tällä hetkellä odotettuun dominointiin.
P.S. Osaako muuten Matt Nickerson kohottaa kiekkoa ollenkaan? Miehen laukaukset menevät aina sekä ranne- että lyöntilaukausten osalta lähes jäätä pitkin. Eipä ole kovin vaikea perhostyylin torjujan poimia näitä laukauksia polkkeellaan, oli vedot sitten kuinka kovia tahansa. Käsittämätöntä oli laittaa Nickerson eilen lopun 6-3 -ylivoimassa vetäjän paikalle. Eikö esimerkiksi Miikka Männikkö ole jo osoittanut olevansa erinomainen suoraan poikittaissyötöstä laukoja?
Ongelmana Saken ajamassa pelityylissä on se, että se vaatii toimiakseen koko joukkueelta huippulatauksen ja paljon energiaa. Homma on toiminut hienosti viikonlopun kotipeleissä, mutta vieraissa ja aina jostain syystä automaattisesti vaisumman latauksen omaavissa tiistain kotipeleissä sen sijaan ei. Ilves tulee olemaan tosi alhaalla sarjataulukossa kauden lopussa mikäli joukkueen peli toimii vain viikonlopun kotipeleissä.
Aggressiivinen ryminäkiekko on myös erittäin kuluttavaa. Toistaiseksi peliohjelma on ollut Ilveksellä löysä ja sen myötä energiaa on ollut käytettävissä paljon ja latautuminenkin ollut paljon helpompaa. Tammikuun peliruuhkassa ryminäkiekko ei tule varmasti onnistumaan. Samoin play-offeissa pelitahti on aina sellainen, että vaikka yksittäisiä loistavia pelejä Ilves pelaisikin, on neljä voittoa vaativan ottelusarjan voittaminen erittäin vaikeaa. Ja ensin pitäisi sitä paitsi päästä niihin pudotuspeleihin. En ymmärrä miten Sakke voi kuvitella pelaavansa play-off -tyyliin jo koko runkosarjan. Se on täysin toivoton yritys. Vaihtoehdon B täydellinen puuttuminen on iso virhe. Ryminäkiekkoa voidaan aivan hyvin pelata osassa runkosarjan (koti)peleistä, mutta pitäisi olla harjoiteltuna myös toisenlainen tapa pelata, joka toimisi silloin kun joukkueen energia- ja lataustaso ei ole huipussaan.
Kauden edetessä sitä paitsi vastustajien on todella helppo scoutata Ilveksen pelityyli ja keksiä siihen vastalääkkeet. Nyt alkukaudesta niinkin kovat joukkueet kuin Blues ja Kärpät ovat olleet helisemässä Sakke-kiekon kanssa, mutta tuskinpa näin on asian laita enää joulun jälkeen.
Pelaajista suurin pettymys on ollut Lauri Tukonen, josta minulla oli kohtuullisen paljon odotuksia kauden alla. Tämä oli se pelaaja, jolla piti olla potentiaalia ykkös-kakkosketjun kiekolliseen rooliin. Hetkeäkään ei miehen peli kyllä tältä ole kaukalossa näyttänyt. Genowayn rinnalla teki vielä kohtuullisesti pisteitä, vaikka peliesitykset eivät häikäisseet ja nyt Colbyn lähdettyä Tukonen on ollut täysi turisti kaukalossa. Tukonen ei näytä osaavan koskaan tehdä nopeaa (joka on yleensä se paras ja peliä edistävin) ratkaisua, vaan aina pitää yrittää kikata ensin 1-2 vastustajaa tai ainakin pitää kiekkoa 5-10 sekuntia ennen kuin siitä voi luopua. Tuolla pelinäkemyksellä ja pelinopeudella ei tarvitse kyllä Atlantin yli enää lähteä koittamaan.
Jarkko Kauvosaarelta en ihmeitä odotellut ja vielä vähemmän on saatu. Harkkapeleissä kiekko pomppi sopivasti ja tehopisteitä tuli tulikuuman Anttilan rinnalla, mutta liigapeleissä oikein mitään ei ole tapahtunut. Osittain tämä voi johtua siitä, että Kauvosaarta on yritetty pakon edessä istuttaa hyökkäävän sentterin paikalle vaikka ominaisuudet eivät siihen riitäkään. Oikein roolitettuna voi olla ihan ok kolmossentteri, mutta mieluummin olisin siltikin peluuttanut jotain omaa nuorta sentteriämme Kauvon sijasta. Joukkueen menestymismahdollisuuksia ei mies kyllä nosta.
Pasi Määttänen on se pelaaja, jolla olisi parhaat eväät pelinrakentamiseen Ilveksen hyökkääjistä. Tosi vaisua Mätskyn pelinrakentelu on kuitenkin ollut. Ei ole luonut juuri ollenkaan tekopaikkoja ketjukavereilleen toisin kuin aikaisemmin on totuttu. Arvosanaa laskee lisäksi käsittämätön maalipaikkojen tuhlailu. Väittäisin, että Ilveksen kauden kymmenestä parhaasta maalipaikasta noin seitsemän on tullut Määttäselle, joka on epäonnistunut jokaisessa niistä. Jokereita vastaan Mätsky sai vastustajalta lahjan heti 3-1 -kavennuksen jälkeen. Maali tuohon paikkaan ja ties vaikka Ilves olisi saalistanut ensimmäiset vieraspisteensä ja Seikola olisi pysynyt kaukalossa. Eilen Mätsky sai täsmälleen samanlaisen lahjan toisen erän alussa ja kenties avausmaali olisi vapauttanut Ilveksen peliä, mutta eipä vaan vieläkään onnistunut. Määttäsen ratkaisuyrityksissä on ihmetyttänyt se, että hän on yrittänyt koko ajan suoria laukauksia. Kyllä Mätskyn käsillä voisi odottaa mieluummin harhautusta läpiajotilanteissa.
Matti Uusivirta - Sami Sandell -vaihto oli ensimmäisen ottelun perusteella täysin käsittämätön. Annetaan nyt kuitenkin Uusivirralle muutama peli aikaa näyttää eikä tuomita täysin ensimmäisen ottelun perusteella, vaikka se toivottomalta näyttikin. Marko Anttilalla ovat pikkuvaivat ilmeisesti haitanneet harjoittelua. Aikaisempien kausien räjähtävyydestä ei ole ollut tietoakaan eikä hän siten pääse puolustajista enää ohi ollenkaan samalla tavalla kuin esim. viime kaudella. Lisäksi Anttila on jo ensimmäisessä erässä aivan puhki puolen minuutin vaihdon jälkeen. Asenne on edelleen huippuluokkaa, mutta pelikunto ei vaan riitä tällä hetkellä odotettuun dominointiin.
P.S. Osaako muuten Matt Nickerson kohottaa kiekkoa ollenkaan? Miehen laukaukset menevät aina sekä ranne- että lyöntilaukausten osalta lähes jäätä pitkin. Eipä ole kovin vaikea perhostyylin torjujan poimia näitä laukauksia polkkeellaan, oli vedot sitten kuinka kovia tahansa. Käsittämätöntä oli laittaa Nickerson eilen lopun 6-3 -ylivoimassa vetäjän paikalle. Eikö esimerkiksi Miikka Männikkö ole jo osoittanut olevansa erinomainen suoraan poikittaissyötöstä laukoja?
Viimeksi muokattu: