Lyhytkin voittoputki on mukavampi asia kuin pitkä tappioputki, ainakin miun mielestä.
SaiPa onnistui kääntämään ennätyksellisen surkean rypemisen kolmen ottelun voittoputkeksi, ja Jyväskylän ottelu loppuseremonioineen on vuoden 2024 Miracle on Ice. Joukkue taisteli eläimellisesti, ja lopulta kova työ palkittiin. Onneakin oli matkassa, mutta se oli ansaittua. Mahdollisesti yksi kannattajista oli pilvenreuna-aitiolle matkatessaan käynyt vinkkaamassa jääkiekkojumalille että Jyväskylässä tarvitaan vierasvoitto, mutta sääntökirjassahan ei tällaista menettelyä ole kielletty.
Samaan aikaan SaiPa taistelee olemassaolostaan, ja Okko nuorempi juoksee kasaan rahoitusta. Valkeapäälle pitäisi saada kassantäytettä konkurssin välttämiseen ja palkkojen maksamiseen. Harri Aholle olisi myös hyvä saada pelimerkkejä ensi kauden joukkueen rakentamiseen.
SaiPa rimpuilee nyt Maslowin hierarkian alimmalla tasolla, ja taistelee olemassaolosta. Jotkut tuntuvat kuitenkin pelkäävän, että tällainen ’merkityksetön’ voittoputki voisi harhauttaa SaiPan hallituksen tekemään huonoja päätöksiä. Hallituksessa kun vaikuttaa edelleen iso paha Tersa, ja muita tyhjäpäitä.
Itse toivon hartaasti, että kaikki vielä viikko sitten Jussi Okon ehdotuksiin varovaisen pidättyväisesti suhtautuneet rahamiehet luulevat/uskovat nyt tyhjäpäisesti, että tästä voittoputkesta ihan oikeasti alkaa SaiPan nousu. Mielellään saavat katsoa Jyväskylän reissun videon vielä kolmannenkin kerran, ja sitten laittaa Jussi Okolle viestiä. Tähän tyyliin: ”Moi Jussi! Sorry kun häiritsen näin sunnuntaiaamuna. Mutta nyt miekin tiiän. I’m in, laitetaan vielä nolla perään siihen summaan mistä oli puhetta.”
Sitten kun henkiinjääminen on varmistettu, on paremmin aikaa keskittyä Maslowin hierarkian ylempien tasojen asioihin, kuten valmentajien ja pelaajien sopimukset sekä hallituksen tyhjäpäisyys.
