Jatkiksen maanantaijää kiteyttää asian, jota olemme penkoneet koko talven:
"Urheilujohtaja Antti Tuomenoksan johdolla SaiPa nousi seurana uudelle tasolle, mutta nyt joukkue näyttää olevan syöksylaskussa. Tietynlainen korpivaellus alkoi Ari Santasen päävalmentajakaudesta, ja koska menestyksen kulttuuria ei ole, organisaation toiminta on muistuttanut päämäärätöntä suunnistusta ilman karttaa.
Juniorituotanto on vaatimatonta, vetovoima pelaajamarkkinoilla on kysymysmerkki ja valmennus näyttää osoittautuvan tyhjäksi arvaksi. Jos korjausliikettä ei tapahdu, saatammekin olla lähellä pistettä, jossa SaiPan onnistuminen on vältetty jumbosija."
Toisinaan on helpompi nousta huipulle kuin pysyä siellä. Uudella tasolla pysymme, jos koko seuratouhun perusta on kunnossa. Toki työ on pitkäjänteistä ja vaatii aikaa. Pikavoittoja voi saada rahalla, mutta se on kaivoon kannettua vettä. Seuraa ja joukkueita on helpompi kannattaa vaikeillakin hetkillä, kun näkee toiminnassa selvän tavoitteellisuuden ja vision. Päinvastaisesta kielii, jos asioiden annetaan lillua ja valua ilman korjausliikkeitä. Niitä odotellessa ainakin kirjoitukset ja artikkelit aiheesta jatkuvat.