Itsekin vain median kautta tulleiden kommenttien varassa olen joten ihan puhtaasti mennään arvailujen kanssa eteenpäin. Lähtökohtaisesti signaali on huono, jos päävalmentaja nostaa mediassa esille esim. pelaajien halukkuutta tehdä oheisharjoittelua yhdessä tai jostain lipsutaan.Jos edelleenkin puristetaan mailaa, pelätään virheitä kuin hirttotuomiota, eikä lauota, niin se on aivan sama, vaikka päällä olisi korsetti työhaalareista puhumattakaan, tulos on sama. Viittaan tuohon aiempaan, niin eikö ammattipeluri tiedä, että ne farmarit pitää olla päällä koko ajan, etenkin SaiPassa, jossa avain menestykseen on jokaisen sitoutuminen yhteiseen tavoitteeseen ja pelisapluunaan? Joku tuossa nyt kiikastaa, eikä se varmaankaan johdu siitä, että yhtäkkiä Saimaan rannoille on jostain ilmaantunut 25-30 ukkoa, jotka eivät tiedä mitä jääkiekko on, tai mitä siinä pärjääminen vaatii.
Virta on sen verran eriskummallinen kaveri että on täysin mahdotonta sanoa että haluaako hän tällä vain alleviivata sitä että kentällä ei tapahdu sellaisia yhdessä sovittuja asioita jolloin sitten nostettiin oheisharjoittelu myös mukaan tuomaan painoarvoa kokonaisuuteen vai mikä tässä sitten onkaan se ydin. Itse ehkä kääntyisin enemmän sen puolelle että nyt haluttiin painottaa sitä että tämä on joukkuepeli ja se tekemisen laatu pitää olla riittävä ihan sieltä oheisharjoittelusta lähtien aina siihen pisteeseen kun mennään kentälle otteluun.
Itse olen enemmän huolissaan siitä, että ajaudutaanko tässä kierteeseen jossa meillä on pelaajia joilla on vaikeuksia suorittaa valmentajan vaatimia asioita pelitilanteessa/painetilanteessa. Aina kun opetellaan jotain uutta ja silloin kun se tuntuu hankalalta, niin ihmisellä on taipumus yrittää selviytyä siitä tilanteesta pois sellaisella tavalla kun ihminen on aiemmin tottunut tekemään jolloin lähdetään välttelemään epäonnistumista ja poikkeamaan sovituista pelitaktisista asioista.
Se, missä näen tällä hetkellä isoimman ristiriidan ja uhkakuvan tulevaisuuteen liittyy seuraaviin elementteihin:
- Pelaajia, joita ohjaa epäonnistumisen pelko joka ajaa poikkeamaan sovituista pelitaktisista asioista. Rohkeus / luottamus ei riitä valmentajan vaatimaan pelisysteemiin tai menemään omalta mukavuusalueelta pois.
- Valmentaja, joka antaa kovan palautteen silloin jos pelaaja ei suorita sovitusti pelitaktisia asioita. Löytyykö riittävästi ihmisjohtamisen taitoja ja balanssia siihen että pelaajien itseluottamus saadaan ruokittua tasolle jossa rohkeus riittää ylittämään epäonnistumisen pelon?
Viesti joka joukkueelle pitäisi pystyä tässä tilanteessa ajamaan on se, että asioita tehdään yhdessä eikä pelätä virheitä ja epäonnistumisia. Kun tehdään asioita niin kuin on yhdessä sovittu ja jos se johtaa epäonnistumiseen niin siitä ei kukaan tule antamaan paskaa niskaan mutta jos ei ole valmis edes yrittämään niin silloin palaute on aiheellinen.
Eniten minua ainakin huolestuttaa että kuinka hyvin tämä viesti saadaan eteenpäin, jos ollenkaan.