Itse tykkäsin käytännössä kaikki tunnetuimmat biisinsä soittaneesta Stratovariuksesta sekä suuresti arvostamani old school-rokkijätkän Kai Hansenin Gamma Raysta. Gamma Raylle toki isoin peukku siitä, että settilistalta löytyi I Want Out.
I Want Out ilman Kiskeä on raiskausta, ihan riippumatta siitä kuinka hyvin korvaaja vetää biisin.
Eikä ihme, ovelle kun mekin lopulta pääsimme, niin siinä oli KAKSI ihmistä viivakoodilukijoiden kanssa tarkistamassa lippuja, että ilmankos.. mitään muita ovia tai lipuntarkastajia ei ollut missään, aivan käsittämätöntä..
Tämä ei yllätä yhtään, Länkkärillä on isoja ongelmia operatiivisten toimintojen kanssa.
Sabatonista on todellakin tullut jonkinasteinen 2010-luvun Iron Maiden, kokoluokka alkaa jo olla sellainen. Vaan pakko se on arvostaa sitä hyväntuulista energiaa millä bändi vetää, kaikki jätkät ovat aina lavalla kuin naantalin aurinko. Ilmiöstä voidaan pikkuhiljaa puhua..
Ehkei nyt ihan Maidenin tasoa vielä mutta bändi nauttii aika isoa suosiota alan piireissä, erona Maideniin on ne satunnaiset fanit jotka täyttävät stadionin Maidenin keikalla. En ole ollut Sabatonin livekeikalla koskaan, mieli on tehnyt mennä mutten ole saanut aikaiseksi.
Eikä varmaan yllätä että White Dead ja Soldier of three armies vetää suomalaisyleisön aika hunajaksi, aihe ja yleisö huomioonottaen.
Itse odotan hieman milloin Sabaton leimataan jonkun emmakarin toimesta fasisti/nationalisti/natsibändiksi.