Sabatonin vahvasti laskussa ollut urakäyrä huomioiden kyllä tämä uutukainen tosiaan on bändin paras levy sitten Carolus Rexin (2012), mikä nyt ei toki mitään ihmeitä vaadi. Kyllähän tämäkin loppua kohti väsähtää, sillä esimerkiksi Lady of the Dark ja Valley of Death ovat jo sitä väärällä tavalla tylsää bändin perustatinaa. Mutta kun oikeastaan koko levy siihen asti on yllättävänkin pätevää kamaa, niin nyky-Sabatonin mittapuu huomioiden kokonaisuus jää plussalle vahvasti. Dreadnought vaikkapa nyt ihan aidosti todella hieno kappale, joka vaatii suorastaan kuuntelua auetakseen kunnolla, ja se on tunnetusti todella paljon sanottu Sabatonin biisistä se :D levyn päättyminen kahteen balladiin on mielenkiintoinen ratkaisu, Versailles toki osin sellainen vain puoliksi "oikea biisi" ja puoliksi outro (ja itse asiassa muuten myös avausbiisi on ehkä enemmäkin puolittainen intro)Uusi levy tuli viime perjantaina ulos. Onhan tämä taattua Sabatonia, ei tässä nyt pyörää olla lähdetty uudelleen keksimään ja itselle maistuu. Paranee itse asiassa mitä enemmän kuuntelee. Aiheet siis käsittelee jälleen ensimmäistä maailmansotaa ja kyllähän tuossakin aiheessa on koluttavaa varmasti
Ei tämä varmastikaan vuoden TOP-5 levyjen listalle taida mahtua, mutta mukavan positiivinen yllätys yhtä kaikki